Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
*Frode*. Poimikaamme nyt mustikoita, niin on meillä jotakin tekemistä. *Fride*. Tyttö se on. Ja miten kaunis hän on! Hän juoksee pakoon jotakuta. *Frode*. Fride, Fride, näetkö, mikä tuolla on kuusien takana? Onko se hevonen? *Fride*. Ei, se on karhu. Tyttö juoksee pakoon karhua. Se ajaa häntä... Tule, Frode, juoskaamme pois; se tulee tänne päin!
Tosin oli välistä vaikea kiivetä kaatuneiden puiden yli ja tarttua kiinni oksiin, sekä riidellä katajien kanssa ja tapella hyttysiä vastaan, mutta mitäs se teki? Tytöt astuivat rivakasti kohottaen helmansa, ja niin he joutuivat kauas metsään. Täällä oli paljo harakanmarjoja, mustikoita ja kornelimarjoja, mutta aivan vähä vadelmia.
Sen tähden, että toinen teistä on kuninkaan poika; tiedän mä. *Frode*. Mitä sanot, isä? Onko toinen meistä kuninkaan poika? *Maija*. Niin, kuvauksella puhuen. Kaikki hyvät lapset ovat kuninkaan lapsia. Nyt te pysytte täällä metsässä iltaan asti. Liisa toimittaa teille tänne ruokaa. Eipä haittaa, jos vähän poimitte mustikoita puuroksi. *Matti*. Olkaa reippaat, pojat.
Aivan aukion reunalla seisoi karhunpenikka ja ahneesti riipi täpötäysistä varsista mustikoita ja mörähteli tyytyväisenä kun niitä oli niin paljon ja ne olivat niin hyviä. "Karhunpaisti onkin", Taavi ajatteli, "Kirstille mitä parasta. Näyttää rupeavan vähän väsymään sarvaan lihaan!"
Niin, sen teemmekin, ja iltapäivällä minä lähden lukemaan sokealle Leenalle; hän ilostuu aina, kun minä tulen sanoi Helka. Rouva Bergendahl noikkasi hyvästi. Kuusimäen muori on ollut täällä sillä aikaa kuin te olitte poissa. Muija näytti varsin reippaalta ja toi suuren tuokkosellisen mustikoita teille kiitokseksi hyvästä avusta, jota hän teiltä sai sairautensa aikana.
Mutta Valtteri viskeli käsiänsä ja lähti äreänä metsään siks' aikaa, kuin hänen vaatteensa kuivivat. Vähän matkaa kulettuansa, tapasi Valtteri metsästäjän, joka sanoi hänelle: "voitko, tyttöseni, neuvoa minulle tietä kalastajan tuvalle?" "En minä ole tyttö", vastasi Valtteri, ja meni ylpeästi sivutse. Vähän matkan päässä poimi eräs muija mustikoita.
Siellä saapi neito maata, Piika pitkähän levätä; Siell' on äiä äänetöntä, Paljo paksua väkeä, Lihavassa luumäessä, Kirkon kirjatun sivussa." Marjatiellä kaonnut. Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle. Päivän poimi puolukoita, Toisen muita mustikoita; Jo päivällä kolmannella, Ei tienyt kotihin tietä.
Tässä, näette, näiden pensaiden alla löysin kiiltomatoja kesäyönä ja tällä paadella sulatti aurinko ensimmäiseksi lumen keväällä. Kun silloin puolanvarret tulivat näkyviin, luulimme me lapset suven tulleen. Tuolla rinteellä noukimme myöhemmin mustikoita ja vadelmia. Maria katseli tauluja kauan ja miettivästi. Taas tarjosi hänelle Attila lehden.
Voi, kuinka hän säikähti silloin syyspuolaksi punastuen. »Mist' täältä te tulette neiti?» »Tulen juurelta tuomien.» »Miks huulenne sinisnä värjyy?» »Siellä mustikoita ma söin. Mut silmänne vesiss' on, herra?» »Minä oksahan itseni löin.» Minä kuivasin silmäni, neiti puri huulensa punaisiks, minä kumarsin kohteliaasti ja neiti niiasi, niks.
Tom oli kovin ihmeissään tästä masentamattomasta kiihkon ilmauksesta miehessä, joka oli hänelle sanonut että vaikka ainoastaan kerran maailmassa voi löytää ystävän, niin on lemmityisiä yhtä runsaasti kuin mustikoita. Hän silitti kädellään otsaansa ja vastasi epääväisesti: "Minä en rohkene sanoa miten lienee muiden laita.
Päivän Sana
Muut Etsivät