Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kesän loputtua seurasi maakotka Valdemaria Roskildeen, ja samoin seuraavana keväänä syntymäpaikkaansa, Sorön läpipääsemättömiin metsiin, jossa se nyt sai nauttia vapautta ja taisi lentää korkeimpiin puihin, milloin vaan halutti; kuitenkin oli se vielä niin kesy, että Valdemar ja Kristian viheltämällä saattoivat kutsua sen takaisin.
Se lensi ulos ja sisälle ikkunasta tahi avatusta ovesta, ja otti ravintonsa monilla naurettavilla hypyillä. Signe ei voinut olla pelkäämättä nähdessään tuota lintujen kuningasta. Hän pyysi sentähden Valdemaria, ettei hän milloinkaan enää kutsuisi sitä takaisin.
Joukko munkkia ryntäsi sisälle ja asettuivat Pietron sylissä lepäävän verisen abbotin ympärille, ja toinen joukko muita, vaikka vähän surullisesti, lähestyi Valdemaria, joka sanoi liikutetulla äänellä: "Voi hyvin, Signeni; kiitos uskollisuudestasi ja rakkaudestasi! Taivaassa taas olet syleilevä Valdemariasi! Siellä on hän ijäti sinun!"
Kun atria oli loppunut ja rouva Guldborg oli kertonut mestari Petterille ja hänen tyttärillensä kohtalonsa, joka ei tapahtunut monitta kyyneleittä, vei Ingeborg rakkaan vieraansa sekä hänen piikansa iloisaan kammariin, jossa oli kaksi sänkyä, toivotti heille hupaista yötä, suuteli jo nukkuvaa Valdemaria ja jätti heidät yksinään.
"Haa!" huusi Sigismund ankaralla äänellä; "eikö mikään voi hillitä sinun myrkyllistä kieltäsi tahi liikuttaa sinun kivikovaa sydäntäsi?" Hän vihelsi nyt pillillä Pietro aukaisi rautaoven ja toi Valdemarin raskaissa kahleissa vankihuoneesen. "Tule omakseni, ja palkkasi on rakastajasi henki," sanoi abbotti, osoittaen Valdemaria. "Signe, minä tahdon kuolla!
Aikaisin koki hän muodostaa Valdemaria urhoolliseksi soturiksi, ja kun hän itse oli hyvin oppinut sotataidossa ja tullut merkilliseksi aseiden käytännössä Margaretan ajalla, oli hän totisesti paras opettaja kuin Valdemar taisi saada.
Sillä välin riensi Kristoffer alas holviin auttamaan Valdemaria etsimisessä. Markus isä ja kaksi muuta munkkia kantoivat heidän edellänsä suuria palavia vaksikynttilöitä heidän tiensä valaisemiseksi.
Kasvatusisänsä tiedustelemiset olivat luonnollisesti olleet turhat; sillä Akselinpoika oli takaisin saadun poikansa kanssa onnellisesti pääsnyt ulos maalta ja odotti Londonissa saavansa tavata Signeä ja Valdemaria. Kun kuitenkin kuolema sulki vanhan Knuutin suun, ei kumpikaan saanut tietoa hänen toivostansa tämän suhteen; he jäivät maahan ja joutuivat siten inkvisitionin käsiin.
Kuningatar ei tule, hän ei tule vielä yhteen tuntiin! Menkää pois täältä, menkää pois täältä!" "Mitä sinä sanot, poika!" huusi eräs pitkä Norjalainen merimies, joka juuri nyt koki nousta rapulle; "tahdotko sinä estää meitä näkemästä kuningatartamme?" ja samassa ojensi hän pitkän kätensä lyödäksensä Valdemaria päähän.
Pispa Antinpoika, joka oli läsnä Valdemaria tuomitessa, ja oli toimittanut vahvistuksen tuomiolle arkkipispalta, joka silloin matkallansa oli Roskildessa, oli Cecilialle kiittänyt tätä perkeleellistä keksintöä kaikista murhakeinoista parhaimmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät