Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Signe laskeusi polvilleen kuoleman kautta pelastetun tytön viereen, jonka Pietro, abbotin vihellyksellä sinne kutsuttua, kuletti pois. Hänen perästänsä meni Sigismundikin sieltä ja vankihuoneen rautaovi narahti jälleen paikalleen. "Minä olen nyt kuollut koko maailmalle! En koskaan enää näe Jumalan kaunista aurinkoa!" vaikeroitsi Signe ja haparoitsi synkässä pimeydessä.
"Katsokaamme nyt, kuinka se onnistuu," sanoi Cecilia, kokien salata niitä levottomia ajatuksia, joita hänen oli vaikea karkoittaa. Sigismund tuli sentähden alas portaalta, johon Pietro sen sijaan nousi ja päästi irti malmitapin; mutta ei yhtään pisaraa sulaa lyijyä pudonnut. Sigismund huusi hänelle silloin latinaksi, että hän irroittaisi tappia enemmän.
Hän käski sentähden Pietron panemaan uudestaan tapin kiini, ja tämän tehtyä meni hän asettamaan kuvaa siihen asentoon kun tarvis vaatii, jotta lyijy putoasi suoraan sen päähän. Tätä tehdessään huusi hän Pietrolle: "Anna tapin olla kiini, ettei lyijy putoa minun päälleni!" Pietro painoi tappia kaikin ruumiinsa voimin.
"Ijäti!" kuiskasi Signe ja painoi viimeisen muiskun sulhaisensa huulille. "Miksi siellä seisotte?" ärjäsi Sigismund. "Tarttukaa pahantekiään ja viekää hänet jälleen vankeuteen. Hän on nostanut kätensä minun pyhää persoonaani vastaan, ja kiduttavin kuolema pitää oleman siitä rangaistuksensa. Pois hän!" Munkit ja Pietro tarttuivat Valdemariin ja kulettivat häntä ovea kohden.
"Sen käärme!" huusi Sigismund; "sinun vimmasi myrkky syrjäytyy kokonaan vaikutuksestaan, sillä Pietro ei ymmärrä yhtään sanaa puheestasi. Mitäs siellä seisot?" huusi hän Pietrolle, "tottele käskyäni, tahi vapise vihani edessä!" Jalopeuran voimalla heittäysi italialainen onnettoman kimppuun ja kuletti hänet ulos, huolimatta hänen parkumisestaan ja vastustuksestaan.
"Pois täältä!" ärjyi Sigismund; "kyllä sinä kerran puhut hiljaisemmalla äänellä. Me tapaamme toisemme." Hän viittasi nyt Pietrolle, joka avasi oven. Signe riensi siitä ulos, kunnioittamatta munkkia ainoallakaan katsahduksella ja Pietro seurasi häntä.
"Te valitsette hirveimmän kuoleman sen onnen sijaan, että saisitte hallita täällä minun sydämeni ruhtinattarena ja sitte palata takaisin sulhasenne syliin. Olkoon niin; tapahtukoon tahtonne! Kuitenkin minä säälien teidän nuoruuttanne ja kauneuttanne, tahdon koettaa, eikö teidän aikomuksenne taipuisi. Pietro!" huusi hän, ja italialainen pyöveli astui sisälle salaovesta.
"Nyt sinä survaisit väkipuukon hänen rintaansa," kiljaisi abbotti hammasta purren. "Nyt ei itse taivaskaan voi häntä pelastaa!" Vimmattuna juoksi hän ulos ovesta, jonka Pietro sulki hänen jälkeensä. "Teidän koston-enkeli lentelee verisin siivin luostarimme päällä!" sanoi Sigismund Cecilialle sisälle astuttuaan, ja painoi teeskennellyllä hurskaudella hänen kätensä huulillensa.
Pietro," huusi hän ovelta, ja italialainen pyöveli astui sisälle. Signe säikähti kovasti eikä voinut sietää hänen peloittavaa muotoansa. "Vie tämä pahantekiä," sanoi abbotti latinaksi, "syvimpään holviin, joka on ihan käärmekuopan vieressä, pyhän Neitsyen kappelin alla. Hänellä on kauhea aivus pyhää inkvisitionia ja koko luostariamme vastaan, ja tahtoi aloittaa sen minut murhaamalla.
"Haa!" huusi Sigismund ankaralla äänellä; "eikö mikään voi hillitä sinun myrkyllistä kieltäsi tahi liikuttaa sinun kivikovaa sydäntäsi?" Hän vihelsi nyt pillillä Pietro aukaisi rautaoven ja toi Valdemarin raskaissa kahleissa vankihuoneesen. "Tule omakseni, ja palkkasi on rakastajasi henki," sanoi abbotti, osoittaen Valdemaria. "Signe, minä tahdon kuolla!
Päivän Sana
Muut Etsivät