Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kasvatusisänsä rakasti häntä kuin taivaallista olentoa jonka hän sanoi Jumalan lähettäneen hänen vanhuutensa päiviä sulostuttamaan. Vai olisiko impi surrut kesän lähtöä, olisiko hän kammonnut kolkon talven tuloa? Ei! Jotakin erinomaista liikkui hänen rinnassaan. Suottako se noin valtavasti olisi aaltoillut. Ei noin syviä huokauksia jokapäiväiset syyt voineet esille tuoda.
Sitten etsi hän kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista paperia, mutta, kun ei löytänyt, repäsi viimein kasvatusisänsä hänelle lahjoittamasta raamatusta kansilehden, johon Meyer oli piirtänyt lauseen: "vaella minun edessäni ja ole vakaa". Tuo kummallinen lause tuli siten, ikäänkuin alkulauseeksi siihen kirjeesen, jonka Jeriko sitten vapisevalla kädellä kirjoitti Loviisalle.
"Me keitämme öljyä sinun myllysi voiteeksi ja hankimme sille jauhamista", sanoi Meyer, sulkien oven aivan Maijan nenän edessä. Jerikoa nauratti kasvatusisänsä vastaus, sillä Maijaa kutsuttiin kylän kesken "rollimyllyksi;" mutta Maijaa itseään tuo vastaus ei ensinkään naurattanut. Hän kierti akkunan alle, painoi korvansa seinään ja koetti kaikin mokomin saada selvää siitä, mitä sisässä puhuttiin.
Sellaisia typeriä juttuja olen kuullut ennenkin, enkä huoli niistä tuon taivaallista. Pidä kultapalasesi. Paul mietti ja yhä kyti hänen mielessään ajatus, että hän voisi silmänräpäyksessä maksaa kasvatusisänsä velat, tarvitsematta tarjota aarteitansa kultasepälle, mikä niin puheliaassa kaupungissa kuin Turussa olisi voinut herättää arveluttavaa huomiota.
Hän kulki isoa, suoraa tietä vielä lehdettömän lehmuskujanteen kautta, ja sattumalta hän kohtasi siellä kasvatusisänsä, joka pahoillaan ja suruisena palasi kaupungista. Tule, sanoi kasvitarhantirehtööri, minulla on sinulle jotakin sanomista. Paul seurasi häntä, ja he astuivat työhuoneeseen, joka oli rakennuksen kulmassa puutarhaan päin.
Hiljaa oli Jeriko kuunnellut kasvatusisänsä puhetta, vaikka se ei sisältänytkään mitään uutta, paljaita vanhoja ja yleisiä totuuksia vain. Hänen täytyi ihmetellä miten perinpohjin Meyer hänen sydämensä tunsi, tuon sydämen, joka hänestä itsestään oli tuntunut niin käsittämättömältä, onnettomalta ja särkyneeltä.
Hänen ystävänsä ja kasvatusisänsä piti häntä haaveksivana narrina. Professorit katselivat häntä tylyin silmin, sitten kun hän oli lakannut käymästä heidän luennoillansa. Kenen luo hän kääntyisi, saadakseen sumun selkenemään? Kello oli 6 aamulla, ilma puhdas, taivas sininen. Miesmuistiin ei Turussa ollut ollut niin kuivaa toukokuuta.
Kasvatusisänsä tiedustelemiset olivat luonnollisesti olleet turhat; sillä Akselinpoika oli takaisin saadun poikansa kanssa onnellisesti pääsnyt ulos maalta ja odotti Londonissa saavansa tavata Signeä ja Valdemaria. Kun kuitenkin kuolema sulki vanhan Knuutin suun, ei kumpikaan saanut tietoa hänen toivostansa tämän suhteen; he jäivät maahan ja joutuivat siten inkvisitionin käsiin.
Ah, nyt minä alan ymmärtää Ja tämä tuska ; tämä tukehduttava pelko . Minä olen kantanut sitä monta monituista vuotta, ja nyt täytyy kaiken luhistua, ja minun täytyy kärsiä tämä ahdistus ja hätä! Herra Jumalani, teetkö nyt oikeutta? Tätä vartenko sinä hänet annoit minulle? Missä hän teillä on? Missä hän on? Kasvatusisänsä luona. Yhä kasvatusisänsä luona. Voi tuota armotonta miestä!
Nyt oli hän mielestään paljoa onnettomampi, kuin äsken tuolla kosken rannalla, mutta uhka oli paennut. Sen oli tuo pikkuinen vesipisara ukon silmän nurkassa saanut aikaan. Jeriko tunsi itsessään runsaasti elinvoimia ja nuoruuden innostuksella päätti hän, Meyerin johdolla, ryhtyä miehen tavoin tosityöhön, sillä hän oli nyt vakuutettu kasvatusisänsä olevan todellisen ystävän hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät