United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuoko kaunis kaunokainen, joka aina pyörää pyörittelee? Ei, vastaa mies, vaan minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele! Vihastuneena tästä lentää tonttu ulos takanpiipusta kutsuaksensa katolla lystäileviä tovereitaan avukseen. Mitäs huudat, huudat? kysyvät ne häneltä. Minä palan, palan! Kuka sinua poltti, poltti? Minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele.
Samassa ilmotettiin Tyron arkkipiispan, joka pyysi päästä kuninkaan puheille kutsuaksensa häntä, jos hänen terveytensä sitä sallisi, salaiseen neuvotteluun ristiretken päällikköjen kesken ja selittääksensä hänelle niitä sota- ja valtiollisia seikkoja, jotka olivat tapahtuneet hänen sairautensa aikana. Yhdeksästoista luku Pitääkö voiton miekka tuppehen Jo pistää?
Pekkokin kyllä häntä muisti, koska näki kaikkien muittenkin häntä pyörittävän. Ruustinna tuli saliin kutsuaksensa vieraitaan illalliselle, mutta Ahto sanoi: »
Päivällisen jälkeen ajettiin hevoset portaitten eteen, ja Helka, Meeri, Freedrik sekä "maisteri" lähtivät kiertomatkalle talon kaikkiin torppiin, viedäksensä lämmintä leipää eukoille ja kutsuaksensa torpan väkeä joulupitoihin herraskartanoon kolmantena joulupäivänä.
Te ette helistä kelloa, sanoi Felton, asettuen herttuan ja helistyskellon välille; varokaa itseänne, mylord, te olette nyt Jumalan käsissä. Paholaisen käsissä, ai'otte kai sanoa! huusi Buckingham, koventaen ääntänsä, kutsuaksensa sillä tavoin palvelusväkeä saapuville, nimenomaan kumminkaan heitä huutamatta.
Otettuansa vesissä silmin jäähyväiset jokaiselta esineeltä, joka oli ollut hänen onnellisuutensa todistajana, ja oli arvoisa hänen sydämellensä, laskeusi Guldborg polvillensa ja nosti ylös pienen Valdemarin, kutsuaksensa hänelle taivaan siunauksen. Aamu-aurinko heitti ensimäiset säteensä lapsen kasvoille, ja sen paisteen häikäistessä alkoi tämä itkeä.
Hän oli puettu valkoiseen viittaan ja suuntasi aina hevosensa sinne, missä vaara tuntui suurimmalta, ikäänkuin osoittaaksensa noille lentäville kuolemanlähettiläille maalin ja kutsuaksensa niitä luoksensa. Tämä yksinäinen mies oli kreivi Lewenhaupt. Kerran semmoisen päivän jälkeen hän palasi illalla auringon laskiessa Helsinkiin, josta häntä vastaan täyttä laukkaa läheni Segebaden.
Täällä nainen poistui kutsuaksensa käskijäänsä. Manlius katseli tarkastellen ympärillensä. Aivan toista oli hän luullut näkevänsä romalaisen vallasnaisen salissa: itämaan kukkiin päättyviä jaspis-pylväitä, ruusuvettä suihkuavia lähteitä, lempikohtausten kuvia, hekumallisten voiteitten hajulla lämmitettyä ilmaa, purpuraisia lepovuoteita, hopeisia peilejä.