Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Minun ajatuksiini ei ollut tähän asti mahtunut semmoista mahdollisuutta, että äitini voisi kuolla, nyt tunsin jotakin semmoista pelkoa, vaan aivan hämärää. Rupesin itkemään minäkin, vaan kuitenkin enemmäksi kuin puoleksi sen tähden kun sisareni itki. Elkää itkekö lapsirakkaat! Jumalan avulla voi vielä äidistänne tulla terve, lohdutteli vieraamme pyyhkien vyöliinallansa kyyneleisiä silmiään.
Riittäköön nyt taas täksi kerraksi noista raivokkaista sodista ja verisistä ja synkistä urotöistä, jotka leimuavat kuin kaukaisten tulipalojen loimu menneiden aikojen taivaan rannalla. Miksi ovatkaan menneisyyden päivät niin täynnä kyyneleisiä muistoja, jotka viehättävät katsojaa loistollaan, mutta samalla peloittavat häntä armottomalla julmuudellaan!
"Samassa hän sattui katsahtamaan äitinsä kyyneleisiä silmiä ja kääntyi sen sijaan, että olisi mennyt Furiuksen luo hänen puoleensa ja syleili häntä ääneen itkien. "Raivostuneena Furius juoksi heidän luokseen, hänen kirveensä välähti morsiamen pään päällä. "Hän olisi tappanut tytön " "Hirmuista", huudahti Valeria. "Ellen minä olisi tarttunut hänen käsivarteensa ja riistänyt häneltä kirvestä.
Se oli tehty, taaskin uusi olento jatkoi olentojen ketjua sädehtivässä auringon valossa. "Se on poika", sanoi tohtori. Mathieu kumartui jo Mariannen puoleen, ja äärettömän suuren hellyyden ja kiitollisuuden purkauksessa suuteli hän vaimonsa kauniita, vielä kyyneleisiä silmiä. Mutta nyt hymyili Marianne kyyneleittensä lävitse.
"Oi, ei, ei, älä sano niin!" sanoi Niina, pyyhkien Rolfin käden seljällä kyyneleisiä silmiään sekä suudellen niitä. "Kyllä, kyllä", kuiskasi hän. "Se on meidän lyhytnäköisyyttämme, näetkös." Hän ummisti silmänsä ja makasi hiljaa, niin että Niina luuli hänen nukkuvan, mutta vähän ajan perästä liikahti hän vähäsen, veti pois kätensä ja tunnusteli suonensa tykkimistä. "Kuinka nyt voit?" kysyi
Tämä katseli sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla äänellä: "Milloinka tämä muutos tapahtui?" "Puoliyön aikana", vastasi Ofelia. Vähitellen joutui koko talonväki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisiä silmiä. "Voi, jospa hän vielä heräisi ja puhuisi, vaikka vaan kerran", vaikeroi S:t Claire.
Minä en ole koettanut tehdä kotiamme sinulle hauskaksi, en ole puhunut sinun kanssasi enkä tehnyt mitään sinun tähtesi." Kyynel kiilsi pastorin silmissä. Hän nosti tyttärensä ylös syliinsä, pyyhkäsi hiukset pois hänen otsaltaan ja suuteli hänen kyyneleisiä silmiään, sanoen lempeästi: "Jumala siunatkoon sinua, rakas lapseni! Etkö sinä ole ollut minulle minään? sinähän olet ollut ainoa iloni."
Päivän Sana
Muut Etsivät