Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Tässä hän on, sanoi Irene, morsiameni. Ja me pysähdyimme suuren miehenkuvan eteen, jolla oli ... punerva tukka ... kauniit kasvot ... synkkämielinen katse... Minä katsoa tuijotin tuota kuvaa kuin manalan haamua. En voinut liikkua paikaltani, tuntui kuin koko maailman paino olisi laskeutunut päälleni. Onko tuo sinun isäsi? sain minä hädin tuskin kurkustani soperretuksi.
Perkele kiusaa teitä. RAIMUND: Minua? Pyhän haudan ritaria? TUOMAS: Kukaan ei säily häneltä. Minut jätetään yksin, yksin... RAIMUND: Pyydän, ett'ette lue lähtöäni viaksi minulle. TUOMAS: En. Kukin tekee niinkuin hän katsoo parhaakseen. Minä yksin en voi poistua paikaltani. RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne... Te lähdette? Se on teidän peruuttamaton päätöksenne?
Isoisä makasi vuoteellaan, kasvonsa olivat rauhalliset ja säyseät, silmät suuremmat ja kasvojen juonteet tavallistaan terävämmät, hän hengitti raskaasti, mutta hymyili minulle ja pani hyväillen kätensä päälleni, kun laskeusin polvilleni vuoteen viereen. En liikahtanut paikaltani, mutta käsi tuli yhä raskaammaksi ja viimein kylmäksi, olin kadottanut parhaimman ystäväni"
Oli niin peloittava rähinä ja ähellys, että Swart ja Witt pelkäsivät suorastaan onnettomuuden tapahtuvan. He eivät kauempaa voineet kuunnella melua, vaan avasivat oven »Hiljaiseen rauhaan.» Siellä istui räätäli pöydän alla pidellen molemmilla käsillään jaloistaan kiinni ja kiljui: »Minä en tikahdakaan paikaltani! Minä tahdon nähdä, kuka täällä on herra talossa!»
Tuskin se sotamiesparka olisi siitä selvinnyt, jos en minä olisi alkanut selittää, että täytyihän tässä minunkin lähteä paikaltani, kun niskasta nujuutettiin. »Jos se ei olisi tämä sotamies niin nöyrästi lähtenyt, olisin saattanut putelilla kajauttaa.» »Olihan sillä kivääri, sinä tolvana!» Vähän tuo vielä purisi ja meni sitte maata. Helsingin ihmeitä. Sitte lähdettiin sisälle Villen huoneeseen.
Päätös oli tehtävä ja sen tein ennenkuin paikaltani nousin. Hedelmäpuun lehdet kimaltelivat auringon valossa. Astuin portaita alas keittiöön, joka oli autio ja tyhjä, ja pitkitin matkaani puutarhaan, jossa kaikki oli entisellään. Siellä oli muutamia mettiäisiä, jotka kevätpäivän oikullinen ilma oli vietellyt pesistänsä, ja jotka nyt huolestuneena lensivät hunajakukkasia etsien.
"Menkää alas kartanolle odottamaan", kun en minä liikahtanut paikaltani, jatkoi hän: "Kaikki käy hyvin. Minä kutsun teitä sitten." Ovi suljettiin. Minä jäin seisomaan ulkopuolelle, voimatta lähteä alas. Kuulin Babetin valittavan sortuneella äänellä. Minun vielä seisoessani siinä päästi hän vihlaisevan valitushuudahduksen, joka kosketti minua kuin kuula keskelle rintaa.
Elisan paon pidän luonnollisena; sitä en millään ehdolla tahdo estää. Mutta kuulithan sinä, mitä äsken kerrottiin, että joko minä tahi kaikki muut kartanossa ovat myytävät. Miksi en silloin uhraisi itseäni. Isäntäni on aina tarvitessa löytänyt minut paikaltani; en ole vielä koskaan hänen luottamustansa pettänyt, enkä aio sitä vast'edeskään tehdä.
Yritin nousta paikaltani, mutta samalla sain kipenöivän korvapuustin. Mitä tämän jälkeen seurasi, sen jätän mieluimmin kertomatta, sillä puolustukseksi sille, kaunistelematta puhuen, riittävät tuskin nuoruuteni ja pikainen luonteeni. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että kun olin isännälleni maksanut korvapuustin, joutui hän useammaksi päiväksi vuoteeseen.
Tuossa hän nyt istui ihka elävänä liljana. Oi, miksi palasin tänne! Parempi olisi ollut sekä hänelle että minulle, jos olisin poissa pysynyt. Mutta nyt se oli myöhäistä. Olin kuin naulattu lattiaan, enkä voinut liikahtaa paikaltani, katsellessani häntä ihastellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät