United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mennään nyt maata, että jaksetaan aamulla nousta." "Parasta taitaa olla", myönsivät toiset haukotellen. Ryyppäsivät lasinsa pohjaan, riisuutuivat ja puhalsivat vahakynnttilän sammuksiin. Sen jälkeen ei enää tulta pilkottanut mistään ikkunasta laitoksessa. Oli aamusta ja päivästä tullut toinen ehtoo. Ystävykset istuivat taas entisellä paikallaan pyöreän pöytänsä ääressä. Torkkeli oli kertomassa.
Meihin on kehittynyt tarve pyrkiä joka aika selville siitä, kuinka siellä loitolla vesien ja metsien takaa jaksetaan, kuinka se kokonaisuus, johon kuulumme, voipi; aivan niinkuin yksityisenkään perheen jäsen ei voi olla huoleton siitä, mitä hänen pienessä kodissaan tapahtuu, mihin siellä pyritään, kuka kumoon vie, kuka rakentaa, riidassako vai sovussa naapurien kanssa eletään.
Liehän tuota, ja jos ei ole, niin keitetään uusi pannu, keitetään uusi sittenpähän jaksetaan raataa ... kahvi se on poikaa antamaan voimaa. Anna minä kaadan, ehätti Helga väliin. Multaisitte nyt viimeinkin edes sen perunamaan Kallen kanssa. Silloin Helga huudahti: Kalle soutaa ulos merelle! Onko se nyt sillä päällä taas? Enhän minä sillä mitään tarkoittanut.
»Kyllä kai, näyttää siltä, kuin rupeaisi Herran voima käymään». Tupaan tultiin. Matami lausui emännälle, joka istui tuvan perällä: »Onhan emäntä kotona; hyvää päivää, terveisiä meidän mäeltä! Kuinka täällä jaksetaan?» »Kiitoksia kysymästänne», vastasi emäntä, »aina hiljakseen vain. Istukaa.» »Kiitoksia!» »Kuules, akka, pane pannu tulelle.»
Hän tiesi, että mitä isä kerran oli sanonut, siitä ei hän luopunut. Juuri kun kyyneleet paraikaa virtailivat Annin poskille, tuli Syrjän emäntä sisälle. Anni pyyhkieli vyöliinallaan silmiänsä ja meni ulos tuvasta. »Kuinka täällä jaksetaan?» kysyi Syrjän emäntä. Liisa ei siihen vastannut juuri mitään, jotain vain mumisi itseksensä. Hän oli vihainen emännälle.
»Ja tätä hän uskaltaa kuulutella täällä meidän keskellämme, jotka taistelemme ja kuolemme kuninkaan puolesta!» huusi Miihkali. »Kaikkea uskalletaan, mitä kerran jaksetaan», virkkoi Elias. »Mutta luehan, niin kuulemme, mitä vielä uskaltavat.»
Sitte vasta täytyi "silmänräpäykseksi" seisahtua, kun Silénin matami sattui kadulla "ihan palliksi vastaan." "Huomenta Anna-Maija!" sanoi Silénin matami ja asetti koppansa kadulle, seiniviereen. "Huomenta, huomenta", toisti Anna-Maija. "Minulla on kovaksi onneksi hirmuisen kiire nyt, vaikka olisi ollut hupaista kuunnella, miten teillä jaksetaan.
Poikkesin vaan niityltä tullessani taloon. Mitenkäs täällä jaksetaan? Vieläkö on Sampan jalka kipeänä? Vielähän se on. Vai vielä. Onkos muut joukot kotona? Ei ole. Tätikin meni aamupäivällä niitylle katsomaan työväkeä. Vai niin. Paha kun sattui särkemään jalkansa työajan edellä. Lienee sillä ikävä. Luultavasti.
Eräässä ylämäessä he kävelivät rinnatusten ja Otto kehui: Sitte otetaan sekin kannu ihan täyteen siirappia... Ja vielä itse juodaan mikä vain jaksetaan. Niin saapuivat he Minkkisen torpan kohdalle. Torpan pihamaalla sattui silloin vetelehtimään heitä hieman vanhempi, heikkolahjainen ja huonotapainen juoksulaspoika Juntus.
No, tottahan teillä hyvin jaksetaan?" "Ei ole jaksettu hyvin, Maria"; oli jotakin nuhtelevaista ja arkaa hänen olennossansa, "äitini on ollut sairas koko syksyn ja talven, nyt hän kuitenkin, Jumalan kiitos, voi paremmin". "Minun käy kovin sääliksi; en ole aavistanutkaan, että täti oli sairas". "Sinä et ole käynyt meillä, Maria!" "Etkä sinä meillä".