Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Siitä vanha Väinämöinen, Laulaja i'än ikuinen, Itse otti ontelonsa, Hau'inruotaisen romunsa; Alkoi soitella somasti Kajahella kaunihisti, Itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä naisellista, Ollut ei miestä, eikä naista Eikä kassan kantajata, Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen ei sy'äntä sulanut Soitanto sulan urohon, Vienot virret Väinämöisen.
Anna ainoinen Jumala Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä; En sua kiviltä kiitä, Enkä kannoilta kumarra, Tok en palvele pajuilta, Havun oksilta halaja Kynsiä minä kysyisin, Aina jalkoja anoisin, Kysyn kynnen kantajata, Jalan jalon juoksijata, En parasta, en pahinta, Kysyn keskikertahista. Anna ainoinen Jumala.
Siitä vanha Väinämöinen, laulaja i'än ikuinen, itse otti ontelonsa, hau'inruotaisen romunsa; alkoi soitella somasti kajahella kaunihisti, itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, eikä miestä naisellista, ollut ei miestä, eikä naista eikä kassan kantajata, kellen ei itkuksi käynyt, kenen ei sy'äntä sulanut soitanto sulan urohon, vienot virret Väinämöisen.
Siitä vanha Väinämöinen, Laulaja iänikuinen, Itse otti ontelonsa, Hauinruotaisen romunsa: Alkoi soitella somasti, Kajahella kaunihisti, Luonnon laululla lumosi, Itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä naisellista, Ollut ei miestä eikä naista, Eikä kassan kantajata, Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen ei syäntä sulanut Soitanto sulan urohon, Vienot virret Väinämöisen.
Siitä Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, tupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuo vettä, vihainen piika, käsiäni pestäkseni veristä pahan isännän, häjyn miehen hurmehista!" Pohjan akka syännyksenti, syännyksenti, suutuksenti. Lauloi miestä miekallista, asehellista urosta, saa miestä miekallista, tuhat kalvan kantajata pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle.
Ei oo lassa langeteltu, Ei piennä pahoin pielty. Siit' on silmäni sipalat, Näkimeni näin häperät; Kun ennen emoa itkin, Kantajata kaihoelin, Surin suurta syöttäjeä, Varuin suurta vanhempoa. Itkin vuoen, itkin toisen, Itkin kohta kolmannenki, Kolmannenki, neljännenki, Vielä itkin viiennenki; Pois itkin ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotin, Puottelin punaisen posken, Vereväisen vierettelin.
Mont' ei muutoin saattajaksi saanut vainaan viime rata: kuopan kaivuun miestä kaksi, neljä arkun kantajata; paitsi papin, vielä huomaa korpraaleja kolme kuomaa jalon parven päällisinä, neljäs, majoittaja, minä. Siinä koko loisto haudan.
Ylistitkö? TUIRO. Kiitin, kiitin. ILLI. Kiitit siitäkö välitän! TUIRO. Pohjolan ihana noita! Valitsehan meistä toinen, Kenen ottaisit omaksi. ILLI. Vapaill' on valintavalta. Mutta orjan on osinko' Armo antajan kädestä. Enkä, jos vapaa olisin, Riitamiehelle menisi. Keveä sovussa kuorma, Kun on kaksi kantajata. Raskas riidassa elämä Keveänkin kuorman alla. KOTRO. Siin' oletkin oikeassa.
Karjala näet on kaunis maa: joka kylässä taloa sata, joka talossa kymmenen tyttöä, kassan ruskean kantajata. Emännillä on tsaijut hyvät ja isännillä viinat. Patruunalla on muassaan musliinit ja silkkiliinat. Lauluja urhot laulelee ja sananlaskuja lausii. Viinan vierellä vierähtää voi helposti vuorokausii.
Se siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen kirjavan kiven selälle, paaen paksun pallealle. Siinä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen. Ei ollut sitä urosta eikä miestä urheata, ollut ei miestä eikä naista eikä kassan kantajata, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät