Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Mut Troilus mulle paljo tutump' on, Kuin mitä näyttää peili Pandaron. Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen, Ja sitten tyhjää: hetken ilo vainen. Et paljon tiedä, jos et tiedä, tyttö, Ett' yltyy halutessa lemmen syttö, Ja että palavampi aina mies On saamattaan, kuin saavansa jos ties. Minulle lempi antoi ohjeen korjan: Jos myönnät, herran saat, jos kiellät, orjan.
ACHILLES. Se hän on; käykää päälle, miehet, vainen! Tuoss' ytimesi, luusi, jäntees' on. Hei, myrmidoonit, ääneen kuuluttakaa: Achilleen surmaamana Hector makaa! Pakosoitto Kreikan leirissä! MYRMIDOONIT. Pakoa soittaa torvi Troiankin. ACHILLES. Yö lohikäärme-siivin kattaa maan, Hajoittain riidanratkojana joukot. Sa, miekka, puoliks vasta kyltynyt, Kun moisen herkun sait, käy maata nyt!
"Etpä ole unohtanut suuvärkkiäsi kotiin. Mistä sinä olet?" "Kaukaa: Schwartswaldin puolelta". "Mistä sieltä?" "Haldenbrunnista". "Vai niin? Jalkasinko sieltä saakka tepasteltiin?" "Ei maar; juuri tuon talon poika päästi minut rattailleen. Oikein kelpo ihminen". "On vainen? Hänen iässään olisin minäkin päästänyt sinut rattailleni".
Ja lempeni laulu on vainen Kesäiltahan huumaavaan: Pois liitää kaukomainen, Mut kaiku ei vastaakaan. KIELT
Ukolla ei muuta huolta, kulkee pitkin rivejään, korvaa tältä, partaa tuolta nyppäisevi mielissään. Väki virkkoi: »Tulimmainen! Tuoss' on tuores ukko vaari. Sydämessä eikös vainen veitikka viel' ennallaan! Varsi vuotten kuuristama, lumet tukkaan aika loi, silmästäpä poika sama yhä vielä viikaroi!» MATKAMIEHEN N
Silloin aseet kalskavat, mäet kaikki mätkyy, kaikaa, kääpiökansa kukistuu, taas alkaa jättien aika.» Anja-rouva ailakoi: »Mua säikytätte vainen. Totta, toivon, hiisillekin pyhä lienee nainen.» Eikä mikään auttanut. Sen päähäns' oli saanut Anja-rouva armas eikä kärttämästä laannut. Niinpä kerran lähdettiin. Soi nauru metsätieltä. Mutta yhtä iloisina palattu ei sieltä.
Ai! mitenkä lie kahvin laita! Vai on Marikin jo mennyt. Sepä merkillistä. Hm, hm! Kuuleppas, moneesko palvelija meillä nyt on tässä kuussa? Kirsti on viides. ILLI. Vai viides vainen! Voitko luetella ne mulle. Ensin oli se pörröpää Heta, muistaahan herra? ILLI. Jaha! Entäs sitten? NOKKI. Sitten tuli Miina. Ihan niin! Hm. Hänet ite pois käskin. Ja sitten?
Neljästoista vuos' on riemun; Joutuu viides-, kuudestoista, Amor tulee, tuopi liemun, Silloin kaikk' on toisenmoista. Leimun säihky ainokainen Paljo murhemieltä tuottaa; Jousen viima vieno vainen Terve sydän verta vuotaa. Ilovirs' ei suusta raiku, Rauha, riemu karkajaapi, Toivon, naurun kesken haiku, Silmäpeilin sumentaapi.
MAIJU. Joka on niin viisasta, niin äärettömän viisasta! Ja jota ei tiedä kukaan muu paitsi Hanna ja minä. JUSSI. Sano minulle! MAIJU. E oho! Vai minä sanoisin En en, en, vaikka mikä olisi. Elä luulekaan! Kahden nuoren rakkaus se palaa niinkuin rasva » JUSSI. Kuule, ketä se koskee? MAIJU. Minua! Ei ketään muuta kuin minua. Niin, koskee se vainen teaatteriakin ja yleisöä ja suomalaista taidetta
Se haihtui, niinkuin sumu haihtuu pois Ja niinkuin meren häviääpi vahto Mut jospa vielä herättää sen vois! En, en, ma sitä herättää en tahdo. Emma. Mitä näen, taasen taipuu Mieli minne muinoinkin, Taasen näen, kuin päivä vaipuu Hämärikin helmoihin; Taasen näen, kuin koitar tuo Suuteloita maalle suo. Purppurainen puku nytkin Peittää taivahan ja maan Liekö vainen herännytkin Ihanteeni taineestaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät