Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
V. 1708 rakennettuun kirkkoon kokoontuivat silloin, niinkuin vielä tänäkin päivänä, sekä kaupungin että maaseudun asukkaat tätä suurta juhlaa viettämään. Ensi kerran moneen vuoteen oli taas elämä iloisempaa kirkkomäellä. Taas kuultiin, niinkuin muinoinkin, kulkusten kilinää ja hevosten hirnumista pimeänä jouluaamuna kilpaa ajettaessa. Kirkko loisti niinkuin ennenkin valoa ja hartautta.
Sama kiiltävä kuori oli aatteilla nyt kuin ennenkin. Yhtä kauniilta kajahteli niiden ylistys nyt kuin muinoinkin. Mutta usko, usko niiden totuuteen, pyhyyteen, jonka piti lämmittää, se oli poissa. Turhaan haki Annikki niissä kadotetun nuoruutensa korvaajaa. "Oi Elämä, lämmitä, lämmitä rintani jälleen!" rukoili Annikki, joka pelkäsi verensä jääksi jähmettyvän.
Sitä mies ei ollut unohtanut; se oli liian hyvin istutettuna hänen sielussansa ja ruumiissansa. Koetteeksi korotti kapteeni äänensä komentamaan niinkun muinoinkin ja huusi: "suoristakaa!" Silmänräpäyksessä seisoi mies suorana kuin pölkky, riippuvin käsin. "Käännös oikealle!" huusi kapteeni. Mies kääntihe melkosen sukkelaan. "Kivääri olalle!" Komenti kapteeni vielä.
Se haihtui, niinkuin sumu haihtuu pois Ja niinkuin meren häviääpi vahto Mut jospa vielä herättää sen vois! En, en, ma sitä herättää en tahdo. Emma. Mitä näen, taasen taipuu Mieli minne muinoinkin, Taasen näen, kuin päivä vaipuu Hämärikin helmoihin; Taasen näen, kuin koitar tuo Suuteloita maalle suo. Purppurainen puku nytkin Peittää taivahan ja maan Liekö vainen herännytkin Ihanteeni taineestaan?
Ja samalla hetkellä istuisimme käsikkäin Mainin rannalla lehmusten siimeksessä, siellä, missä istuimme silloin kuin olin lapsi, ja kotiseutumme satakielet soittaisivat meille niinkuin ennen muinoinkin suloisia säveliään. Dorthe kääntyi pois äreillä mielin.
"Kiitän paljon, kyllä jo tiedän", sanoin. Tunsinkin kartanon ja menin suoraan sinne. Siellä oli suuri puhdas keittiö, jossa maakansaa kulki ulos ja sisään jouluvakkoineen ja kääröineen. Heidän äänensä kuuluivat samoin kuin muinoinkin kovilta, räikeiltä ja pitkäveteisiltä ja heidän paksut ahavoituneet muotonsa katselivat minua, ikäänkuin kaikki olisi ollut unennäköä.
Ja tuossa lähellä, miltei jalkojen alla lepää rasvatyyni Albano-järvi, sekin sammunut tulivuori aikoinaan, peninkulman laajuinen ympärimitaltaan, mutta täältä katsoen kuin idyllisen metsälammen silmä, tuskin kivenheiton levyinen ja pituinen. Sen rannat ovat nyt niinkuin muinoinkin täynnä ylhäisten roomalaisten kesähuviloita. Ja Johannes kohottaa kätensä siunaten myös sinnepäin.
Heidän vaatteillansa on sama kuosi, kuin muinoinkin, niin että Egyptiläinen voi aivan hyvin isänisänsä isän puvulla kaunistaida. Miesten vaatteus tuskin eriää naisien vaatteuksesta ja käytetään kaupungissa semmoisena ohkaisia, leveitä housuja, pitkää leveähihaista paitaa ja kapeahihaista päällysnuttua. Tässä vyössä he aseensa kantavat. Sukat ovat kankaasta ja kengät keltaisesta lammasnahasta.
Sittekin, silmissänne kun näen tuon katsehen, hehkun poskillanne ja kasvoiss' ystävän sielun ja muodon, vuodet mennehet unhotan pois sekä kohtalon vaiheet unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt; unhotan kaikki ja muistossa taas hänen vierehens siirryn, nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.» Lausui näin sekä nuort' yhä vierastansa hän katsoi.
Tintagelin porteilla he erosivat. Muureilla vartijat antoivat toitotusmerkkejään. Tristan hyppäsi ojaan ja hiipi siten kaupungin läpi henkensä uhalla. Hän kiipesi, kuten ennen muinoinkin, yli puutarhan terävän aitapaalutuksen, sivuutti marmoripenkereet, lähteen ja suuren petäjän ja lähestyi sitä ikkunaa, jonka takana kuningas nukkui. Hän mainitsi hiljaa hänen nimensä. Mark heräsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät