Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Sittekin, silmissänne kun näen tuon katsehen, hehkun poskillanne ja kasvoiss' ystävän sielun ja muodon, vuodet mennehet unhotan pois sekä kohtalon vaiheet unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt; unhotan kaikki ja muistossa taas hänen vierehens siirryn, nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.» Lausui näin sekä nuort' yhä vierastansa hän katsoi.
Jo unhottiko uljaan Edward prinssin, Miehensä, jonka vihapäissä tapoin Kuukautta kolme sitten, Tewksburyssä? Sulompaa, lempeämpää ylimystä, Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa, Nuort', uljast', ylvää, kuninkaallist' aivan Ei avarassa maailmassa toista: Ja sentään katseens' alentaa hän minuun, Jok' armaan tämän kukantaimen taitoin Ja hälle leskivuoteen kolkon laitoin!
Näin kevätloistossansa maa heloitti nuorna ollen, Vaan joskus rinta pakahtui nuort' tulta kuohumaan, Kun kirousta nousnehen näk' elon-vainiollen Sen poltti, rankaisi ja taas sävystyi innostaan. Mon' ennustaa, ett' ydin, maan vanhaksi tullen, jäähtyy Tuot' ennustusta, rintani, el' usko kauheaa! Kun ain' on liekit valveilla, elämä maassa viihtyy, Maa autioksi kallioks' ei kohmettua saa!
Virkki, ja kuullen kumppaniaan majasuojihin astui Patroklos, hakijoille jo Briseun tyttären nouti kukkeakulman. Taas kävi luo he akhaijien laivain. Lähtöpä naist' ei nuort' ilahuttanut.
Suo kaunis sana Venus-kummille, Ja hänen heikkosilmää poikaans' soimaa, Hän on viisas; Nuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui. Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas. Ei kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän! Apina kuoli, manata se täytyy.
Paremmin kuin on metsiss' aimostella Sopispa luulen herran arvokkaan Nuort' impi-rukkaa armahdella Ja suoda hälle palkka rakkaudestaan. Hän istuu ikkunassa katsellen, Kuin pilvet purjehtii, Yli vanhan linnan-muurin kuljeksii; Hän laulelee: "jos oisin lintunen" Vaan päivät, puolet yöt, on toisinaan Iloinen, milloin murheissaan.
Sotapoikain nuort' oli pontta ain' ilo katsoa hälle, ja luo jos kuinkakin joutui, hän tuumi vain: »No, onkos eempänä nuo?» Ja teltankin niin piti olla kai, ett' antaa tilkkasen vois, jos ken tulen keskellä uupuis tai jalon haavan jos saanut ois. Ja jos teltan harmajan seiniin loit vain silmäs, niin poikenneen siell' luodin ja kaksikin nähdä voit, ja hän siit' oli ollakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät