Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
En huoli minä happamista. Yks lasi suokaa vennon makeaa! Mehua tulvikoon siis Tokai'ista! ALTMAYER. Ei herra! silmihin mua katsokaa! Ettekös vainen meitä pilkkaa? MEFISTOFELES. No kuinkas! purra vois se omaa nilkkaa, Näin kesken seuran arvoisan. Vaan lausukaa nyt oitis suorahan, Mitä viiniä te haluatte? ALTMAYER. Mitä vaan, kump' ilveen lopetatte! Marjoja kasvaa viinapuu, Sarvia pukki partasuu.
"Eikö istuta vähän!" kuuli Jaakko melkein kuiskaamalla sanottavan. "Istutaan vaan ja levähdetään vähän, eihän meidän aikamme ole vielä täpärällä", huokasi toinen ääni. Sen keskustelun perästä tulivat kuiskaajat aivan lähelle Jaakkoa ja istuivat mättäälle. Jaakko oli kallistunut pitkäkseen maahan, älytessään heidän lähenevän. "Mitä vainen nuot oikeastaan ovat?" ajatteli Jaakko.
Tuon koska erämaassa autiossa ma näin, »Mua sääli», hälle huusin, »kuka lienetkin, ihminen tai varjo vainen!» Hän vastas: »Olin ihminen, en ole, mun oli taatto, maammo Mantovasta, isäini luita maa Lombardian painaa. Sub Julio ma synnyin, vaikka myöhään, näin hyvän Augustuksen aikaan Rooman jumalten vääräin vielä vallitessa.
Sentähden luopui hän kokonaan näistä tuumista, ennenkuin ne kerkisivät juurtumaan syvemmin hänen sydämeensä. "Hän ei suostu siihen, ei vainen suostukaan!" huusi hän. "Hänen himonsa on hänelle kalliimpi, kuin ihmisten arvon-anto ja hänen lastensa kärsimykset!" Syystä lausui Konrad nämät sanat, sillä pienestä pikkuisesta asti oli hän kyllin kyllä saanut kokea isänsä kovuutta ja itaruutta.
Sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa näkyvi, etähältä haamottavi; havukoita haavat täynnä, koivut kirjokoppeloita." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki! Havukoita ei ne olle eikä kirjokoppeloita: ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki.
Kun neittä hyvin pitelet, niin hyväksi tunnetahan: kun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin, itseäsi syötetähän, syötetähän, juotetahan, hevosesi riisutahan, tallihin talutetahan, syötetähän, juotetahan, kauravakka kannetahan. "Ellös vainen neioistamme, tätä liinalinnuistamme sanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi!
Huoleton Olla saat, ei kenkään tiedä Sanaa kullallesi viedä!" Vuoteella he vierekkäin Istuu, milloin sylittäin; Tuikkaa lamppu valkeainen Pimeytt' ei poista vainen. Sitten sammuu lamppukin, Nainen "uhrin" sylihin Vaipuu, hän taas innokkaammin Suutelee ja autuaammin, Hurmaavaista hekkumaa Koko huone tuoksuaa, Janne raukka hurmeessansa Suutelee vaan "armastansa."
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: Ellös vainen neito nuori, Ellös kasvaja kananen, Rengin reistoihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiesten, Kesti poikien poluille, Joutolaisten juoniloihin! Kerran Kesti pettänevi, Renki lyöpi reistastansa, Kaupoistaan kasakkapoika, Joutomiesi juonistaan."
Ja yhteiset huolet heillä oli aina ollut ja yhteiset ilot. jos toinen joutui pulaan, niin heti toinen auttoi, eikä ollut koskaan heidän kekseliäisyytensä niin suuri, kuin milloin sitä ystävän hyväksi tuli käyttää. Onneton se ihminen, joka uskalsi toista loukata, sillä hän oli toisesta silloin pääsemättömissä. Sai vainen kuulla, kuinka kurja hän oli, kuinka inhottava ja halpa.
Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Tää nimi Eesti on auvoni oiva, Lempeni leima ja yllyke voiva; Vaikk' olis tarjona kulta ja maine, En nimeäin tätä kiellä mä vainen. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään'. Eesti mä oon sekä Eestiksi jään, Kunnekka kalma mun peittävi pään.
Päivän Sana
Muut Etsivät