Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Saapui vihdoin sinne ukko utra, itse Virokannas Karjalainen, joka syrjäisessä sydänmaassa eli yksin salon saunassansa, eli muinaisissa muisteloissa, lauleloissa ajan vanhan vainen. Hänkin nähnyt oli liekin lennon, kansan humun kautta korven kuullut, kaalonunna tuota katsomahan, vaikka tiellä jäänyt muista jälkeen.
Vaan kissa se hänelle vastasi näin: "Ei vainen sun varpunen hyvin nyt käy, Sen olen minä näyttävä kohta." Kissa se käpälätään kohotti, Ja varpunen tuiskahti tuuleen: "Panin minä kerta vähän olutta, Sen sanon minä kaikkein kuulten; Vaan kun ei siitä tullut parempaa, Kun että olin henkeni kaottaa, Niin olkoonpa viimeinen kerta."
MARGAREETA. Ma milt'en vaivu polvilleni; Sain kaapist' uuden lippahan Entistä vieläki kauniimman: Se on eebenpuuta, ja koruloita Se täynn' on ihmeen ihanoita. MARTTA. Sit' äidilles älä kerro sie, Ne muuten pappi taaskin vie. MARGAREETA. Ah, katsokaapa näitä vainen! Kuink', onnen laps, oot ihanainen! MARGAREETA. Vaan kirkkohon en saa paha kyllä En kylään mennä korut yllä.
Pysyvätkö nämäkin samoina vai onko, ihan päinvastoin noita edellisiä, näiden laita semmoinen, ett'ei mikään niistä ole samanoloinen itsensä eikä toisensa kanssa, niin etteivät he siis, sanalla sanoen, koskaan pysy samoina?" "Niinpä vainen", sanoi Kebes, "ne eivät koskaan pysy samoina."
Osa yksi kuin heimon lapsilla vainen meill' olkoon rauhan sekä vainon työssä, yks' toivo elämän, yks' huoli surujen kuin pisara yks', johon veremme siteeks' veljeyden vuodatamme." Näin lausuen hän paljasti vasemman käsivartensa. Toiset tekivät samalla tavalla. Aivan toisissaan kiinni viisi käsivartta ojentui kattilan päälle.
"Ei siinä ole tarpeeksi, että kaikkia näkee, Fridolin ystäväni, pitää myös olla varovainen." "Koetetaan muistaa; mutta suvaitkaapa katsoa, nuo molemmat soutajat ovat liian kaukana kuullakseen, ja Bartolomeo on nukkunut. Ja muutoinkin hän on vallan luotettava mies." "Onko vainen?" "Peräti rehellinen mies. Hänen lukuisa perheensä asuu Martigny'ssa.
Ei se juuri kaksiselta näytä, peräseinässä on lauta-ikkuna, joka suuruudessa kilpailee oven päällä olevan räppänän kanssa; sivuseinässä näet oikean lasi-akkunan, joka on melkein neliökyynärän suuruinen, eli paikkakunnan murteella sanoen kyynärä kunnakkin. Leipää tuollakin syödään, ajattelet ehkä. Niin vainen! käy siellä majassa murheen peikot ja joskus ilon enkelitkin.
Nyt on usko upotettu epäilykseen elämässä; ei nyt wiekkaan waimon miestä luulla lasten isäksi. Ei nyt luulla luiskaria wirassansa wakaiseksi, totiseksi Tuomaria, eikä Pappia pyhäksi. Sielun paimen siunattawa kandoi muinen pitkän kaawun, ett'ei ensingän näkynyt suden händä häily vainen; mutta nyt on liewe lyhyt, lyhyt saarnakin suloinen.
ELLI. Mitä vainen, mutta sinun täytyy luvata, ett'et mielettömiä hulluttele! TAAVI. Sen lupaan... Yksin täällä ... yksin siellä. ELLI. Muista, että meidän välillämme äitisi ja omasta tahdostasi oli puhdas ero. TAAVI. Kylläpä muistan... Puhdas ero, niin ... ero avarampi kuin valtameri. ELLI. Miks'et vastannut kirjeisiini? Olen sinulle kirjoittanut kaksi .
Empä uskonut olisi, En vainen olisi, Vaikk' oisi sata sanonut, Vaikka sata sanonut, Tuhat suuta tunnustanut, Suuta tunnustanut, Tuhat kieltä kertoellut, Kieltä kertoellut j. n. e.
Päivän Sana
Muut Etsivät