Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025


Ei teitä ole haluttanut nuorten joukkoon lähteä." "Ei, nuoret ovat vapaammat ja iloisemmat, kun saavat siellä vain keskenään liverrellä. Muistaahan sen omasta nuoruuden ajastaan," sanoi Valva. "Paljoko sitä ompeluseuran kassaa jo on karttunut?" kysyi Siironen. "Onhan sitä jo muutama sata kolmatta tuhatta, en muista niin varmaan kuinka paljo," vastasi Valva.

Häpäisee koko kaupungin nyt, kun on uusi toimittaja täällä. Mutta ei ole minun häpeäni. HILLERI tulee vasemmalta tarjotin kädessä. PORMESTARI. Muistaahan Hilleri, mitä Hilleri lupasi? HILLERI nauraa omituisesti, joka on samalla itkua ja naurua. Hilleri on jo niin humalassa, että itkee! Kyllä minä nauran nyt, herra pormestari.

»Pääkin tässä kiireessä on jäänyt kampaamatta!» valitti silloin Kaisa, joka jo puuhaili asiassa hänkin. Hän alkoi purkaa palmikkoaan, suoriakseen päänsä kuntoon, sillä hän aavisti kosimisen olevan menossa. Antti syleksi ja mietti miten jatkaa kierrosta. Jussi odotti. Viimein löysi Antti taas alun. Hän kysyi: »Muistaahan se Kaisa sen Kenosen?» »Senkö Tahvo Kenosen?» »Niin ... sen räätäli Kenosen.»

Ja minä en saanut puolta rovetta, kun sinulla jo oli täysi eikö niin? Ka, muistaahan Anterokin. Kanttorinleski kertoi Anterolle hänen isänsä ja äitinsä kuolemasta. Se oli tapahtunut sinä suurena nälkä- ja kuolovuonna, jolloin ihmisiä sairastui ja kuoli niin, ettei pappi ehtinyt muuta kuin viikot sairaiden luona kulkea ja sunnuntait ruumiita haudata.

Ai! mitenkä lie kahvin laita! Vai on Marikin jo mennyt. Sepä merkillistä. Hm, hm! Kuuleppas, moneesko palvelija meillä nyt on tässä kuussa? Kirsti on viides. ILLI. Vai viides vainen! Voitko luetella ne mulle. Ensin oli se pörröpää Heta, muistaahan herra? ILLI. Jaha! Entäs sitten? NOKKI. Sitten tuli Miina. Ihan niin! Hm. Hänet ite pois käskin. Ja sitten?

Ja jos ei muuta olisikaan, niin muistaahan kreivi, mitä musta Jaana ennen muinoin povasi meille mökissään: minä olisin oleva viimeinen, joka pysyisin teille uskollisena, sanoi hän. Jaana hupatti toisinaan, sitä ei tarvitse muistella. Ensimmäinen ja viimeinen! vastasi kreivi mietteissään. Hän povasi totta: muistatko, hän sanoi minulle senkin, että kerta olin kukistuva omasta syystäni.

Päivän Sana

petkutetaan

Muut Etsivät