Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ehkä tulee Anterokin, jos hänet kutsumme. Ja tiedättekö, että minua aavistuttaa, että Robertkin toimittaa meille sen yllätyksen, että saapuu. Sano se mammalle, se tekee hänelle hyvää. Mutta missä on mamma, kun ei istukaan papan kamarin ikkunassa meitä odottamassa? Ei, mutta postihan on tullut. Lentäen riensi Naimi sisään. Ruustinna istui salissa postilaukku sylissä. Mamma, onko minulle kirjettä?
Tämä Ruppertin sydämmen harras toivo lievensi paljo hänen suruansa ja vaikka kyyneleet yhä tulvasivat hänen silmistänsä, niin vaikuttivat ne kuitenkin ikäänkuin palsami hänen häiritylle luonteellensa. "Emme vielä saa kaikkea toivoa heittää", virkkoi taas pfalzilainen, "sillä saattaa olla mahdollista, että muutamat haudatuista pelastuisivat ja niiden joukossa Anterokin.
Ja siitä hilpeytyi taas Anterokin, ja aatteet ja tunteet ja mietteet ja mieliala liukuivat entiseen uomaansa. Maisema jylhistyi jylhistymistään, saaret tulivat korkeammiksi ja karummiksi. Saavuttiin kallioisen salmen kautta aavemmalle selälle, jonka toisella rannalla jo kohosi paljaspäinen, jylhä Panuvuori. Järven perältä, lahden pohjasta näkyi taloja ja viljelystä.
He ovat hyvällä päällä, virkeällä mielellä, molemmat papillisessa puvussa, ja Anterokin rientää nyt vetämään kauhtanan ylleen. Puhuvat puoleksi leikkiä, puoleksi totta. Helander pysähtyy silmälasejaan pyyhkien heidän eteensä. Siinä ne nyt seisovat pappeina molemmat ... kukas olisi uskonut? Ettäkö meistä pappeja tulisi?
Eikö siinä ollut ylpeyden, kunnianhimon, huomionherättämisen ja semmoisen syrjävaikuttimia? Minä alan epäillä, ettei koko asiakaan ole niin suuri kuin miksi sitä me kuvittelemme. Sen täytyy! Sen epäilyksen valtaan emme saa antautua. Jos sen teemme, olemme hukassa! Anterokin koetti taas katsoa Laurin silmillä. Ehkä oli tämä epäilys vain kylmän ja vilun vaikutusta.
Ruppert jätti kylän ja saavutti kohta tuon Dinkelbergin kukkulan, jossa Anterokin niin mielellänsä viihtyi. Katuvaisen veljen mieleen johtui tuo sunnuntai ilta, jolloin hänen onneton veljensä siellä istui ja puheli hänelle varoituksen ystävällisiä sanoja.
Kuka perkele on uskaltanut ? kivahti hän, mutta muuttui samassa: Ka, herrasmieshän se onkin ja' trodde de' va' en tuppelin. Nimeni on Jean Jacques inte Rousseau, men Martin. Hagman. Tunnen, tunnen näin Kontolassa, kokolta palatessa. Nythän hänet Anterokin, sehän oli sama mies, jonka he olivat juhannusiltana tavanneet Oton seurassa kokkomäeltä palattaessa.
Maakuntaimme rajasuhteet ovat vielä vallan epäselvät. Anterokin oli hypännyt alas kiveltä, omistaan innostuneena. Isäntä, kuulkaa, tiedättekö, onko täällä vielä ketään, joka taitaa vanhoja runoja laulaa? Isäntä loi häneen epäilevän syrjäkatseen, ei vastannut ja virkkoi Ristolle: Ase siinä täytyy olla, jos ollakseen. Vasta kun Antero oli uudistanut kysymyksensä, vastasi hän: En tiedä, lieneekö.
Ja näytti hänellä olevan siihen voimaakin, ainakin aluksi. Kun punssibooli oli tuotu pöydälle ja maljoja täyteltiin, lauloi Anterokin mukana: Maljanne, veikkoset, täytelkää, kun nuoruuden aika on vielä! mutta kaasi omaan lasiinsa soodaa. Etkö juo punssia En maista vettä väkevämpöö. Antero vesipoika!
Ollaan vähän niinkuin kuninkaalliset, joista aina sanotaan: kello 12 yöllä vetäytyivät heidän majesteettinsa sisäsaleihin illalliselle, ja kello 2 puhallettiin hovitanssiaiset päättyneiksi. Anterokin seurasi meidän muiden mukana hilpeänä ja iloisena ja ehkä hiukan nousuhutikassa niinkuin useimmat muutkin. Mentiin ylioppilastalolle, jossa oli tavanmukaiset juhlapäivälliset.
Päivän Sana
Muut Etsivät