United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkä kaiun herättivät nämät nimet menneistä ajoista! Ne muistuttivat hänelle kahta muuta nimeä, Valérie Morangea ja Reine Morangea!
Kun sa joskus lemmit, Niin sulotuskissasi mua muista; Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset, Eleissään muuten liehuvat ja löyhät, Pait että lakkaamatta armaan kuvaa He jumaloivat. Miellyttääkö sävel? VIOLA. Oi, lemmen valtaistuimelle asti Se kaiun antaa! HERTTUA. Taitavasti haastat. Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs Jo lumonnut on joku mielitietty; Vai kuinka?
Veljet, niinkuin viereen lemmittymme, tänne yövymme ja syvään nukahtain. Mit' on elämä ja onni? Unta, unta! Kärsimys on totuus, tuska, surma ah, ei ole mitään muuta alla tähtien! Taivas antaa pakkasta ja lunta. Mikä kuolon hekkuma ja hurma, mikä kuninkainen hauta helmaan hankien! Tänä yönä uudenvuoden soiton soittaa kellot kotikirkoissamme. Toiko tuuli kaiun mukanaan?
Elina, kuule minua! Olen kasvanut sinun nimesi kaiun ympäröimänä. Minä vihasin sitä nimeä, koska elämäsi mielestäni loukkasi kaikkia naisia. Ja kuitenkin, kuinka merkillistä, kun unelmissani suunnittelin omaa tulevaa elämääni, silloin olit sinä aina sankarini, tietämättäni sitä. Nyt minä sen huomaan. Mitä suurta silloin tunsinkaan!
Varsinkin eräs erityinen tunne täytti hänet toisinaan synkällä suuttumuksella, tunne, jota hän ei edes tahtonut itselleen myöntää: hän näet joskus tunsi ikäänkuin kutistuvansa Esterin edessä; sanat, jotka ennen olivat kajahtaneet niin mahtipontisina ja täyteläisinä, kun hän ne oli singahuttanut, kimmahtivat nyt takaiin, jättäen jälkeensä ilkeästi surisevan kaiun...
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
Olisihan noista painovalmiista sivuistakin jo nytkin sievoinen kirja tullut. Mutta enemmän tarvittiin, ennen kuin oli sanottu julki kaikki, mitä hänellä oli sydämellään. Tarvittiin arviolta melkein kaksivertaa lisää, ennen kuin olisi valmis hänen aaterakenteensa. Tuo suurtyö, joka hankkisi hänen nimelleen kaiun kansainvälisen sosialismin riveissä ja takaisi hänelle itselleen kuolemattomuuden.