United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uledi, majoitusmestari, teki joitakuita ripeitä koetuksia laulaaksensa erästä laulua ja saadaksensa muita yhtymään iloiseen kööriin, mutta hänen äänensä painui pian niin surkean käheäksi, että hänen hullunkuriset äänensä saivat hänen nuoret ystävänsä nauramaan keskellä alakuloisuuttaan.
Eräänä kuutamoyönä, jatkoi mies, istuin tässä, kun yht'äkkiä kuulin äänen huutavan! Hoi! Mies tuolla alhaalla! Minä kavahdin ylös, katsoin tuosta ovesta ulos ja näin tuon toisen seisovan punaisen lyhdyn vieressä tunnelin suussa ja liikuttavan käsivarttaan sillä tavalla kuin äsken näytin teille. Hänen äänensä oli paljosta huutamisesta käynyt aivan käheäksi, se huusi: Pidä vaari! Pidä vaari!
Jeanne odotti viikon, sitten kaksi, ja käveli joka aamu pitkin maantietä kirjeenkantajaa vastaan kysellen häneltä vavisten: Eikö teillä ole minulle mitään, ukko Malandain? Ja aina vastasi postimies, jonka ääni oli käynyt käheäksi eri vuodenaikojen ankarista ilmanvaihteluista: Ei vielä tällä kertaa, rouva hyvä. Varmaankin tuo naikkonen kielsi Paulia vastaamasta äidilleen.
Mitä teki »Knapekullan korppi»? Hän kirkui äänensä käheäksi yli maitten ja vetten. Hän levitti siipensä, ajaakseen takaa rakastavaisia. Hän asetti pauloja heidän tielleen ja raivosi heidän jäljillään, kun he voittaen olivat sivuuttaneet ansan, sillä »Knapekullan ruusu» hoiti hellästi valkoista sydänlehteään ja vartioi hyvin lemmittyänsä. Niin he elivät yhdessä seitsemän vuotta.
Ehkä erehdytte, sanoi hän äänellä, jonka naamio teki käheäksi, minä olen vankinne, mutta ... kenties en ole se, joksi te minua luulette. Te olette Vanloo, seikkailija, kavala ystävä, vehkeilijä, mutta tässä ette ota Kustaa Drakea vangiksi. Tätä lausuessaan naamioitu oli vetäytynyt muutaman askelen taaksepäin ja seisoi nyt erään eteisen ikkunan vieressä.
Laivan päällikkö, joka oli vanha, lyhytkasvuinen, kovassa, suolaisessa tuulessa ahavoitunut, ruskettunut, kuivunut ja kuihtunut mies, ilmestyi kannelle ja sanoi Jeannelle äänellä, joka oli käynyt käheäksi kolmekymmentä vuotta kestäneestä komentamisesta ja oli loppuun kulunut myrskyssä huutamisesta. Tunnetteko tuota hajua? Jeanne tunsi todellakin väkevän, omituisen, villien kasvien hajun.
Jäntevänä kuin jousi ponnahti hän ylös, tempasi laudan vuoteesta ja alkoi sillä työntää oveen ja lujasti huutaa, kunnes ääni kävi käheäksi ja lauta pirstaantui, mutta sittenkään hän ei saanut muuta vastausta kuin onton kaiun. Oliko hänet unohdettu? Kaiketikin.
Kuljin kahtaalle päin pitkin rantaa, ryömin rotkoihin ja kiipeilin kallioilla sekä huutelin ääneni käheäksi, mutta kaikki turhaan. Meri vain ulvoi ja möyrysi väsähtämättä, ja kun tuuli vihdoin sammutti soihtuni, palasin uupuneena ja masennuksissa takaisin nuotiolle, jossa kyyrötin lopun yötä synkissä mietteissä. Heti päivän valjettua olin jälleen kallioilla kiipeilemässä.
"Hiljaa, Gösta!" sanoi rouva Bergenstierna ja kohotti varoittaen kättään, "sinähän huudat niin että isoäiti voi tulla kuuroksi..." "Hyvä, rakas isoäiti-kulta, saammeko me..." jatkoi Gösta, alentaen äänensä pelkäksi käheäksi kuiskaukseksi.
Kapteeni seisoi komentosillalla, antaen uuden määräyksen toisensa jälkeen. Minä hyppäsin kapteenin viereen. "Mikä, Jumalan nimessä, meitä nyt auttaa?" huusin hänen korvaansa. "Sinäkö se olet, Tony?" vastasi hän. "Auta minua käskyjen antamisessa; minä olen jo huutanut ääneni vallan käheäksi."