Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Karlsbadin elämä on niin vapaa, kuin isoissa kaupungeissa. Seudun ihanuus ja monipuolisuus, asukasten suopeus ja osaa ottavainen ystävällisyys, jotka kaikki jokaiseen, heidän huostaansa jätettyyn sairaasen tekevät hyvän vaikutuksen, vaikuttavat rauhallisesti ja sääliväisesti heihin ja niin edistävät terveytymistä.
"Elääkö Risto vielä?" huusi Anna riemuiten. "Elää", vastasi välskäri. "Oi, Ristoni", kuiskasi Anna. Samalla aukeni Riston silmät. Hän kuiskasi heikosti: "Anna". Anna riemuissansa oli juuri tarttumassa sylin sairaasen, kun välskäri tempasi hänen niskasta ja kiljasi: "Tyttö, et saa koskea sairaaseen!"
Taasen veti myrsky syvän henkäyksen, myräkän merkkinä kaikui se ilman läpi ja herätti majesteetillisen rätinän ja suhinan tuulen pudistamissa puun latvoissa. Huoneen ruudutkin tärisivät ja helisivät ja ovi kimmahti ikäänkuin myrsky tahtoisi sen aukaista. Nainen pöydän ääressä kuunteli ja katsoi levottomana sairaasen, joka ei kuitenkaan sormeansakaan liikuttanut.
Luoden nopean katseen sairaasen, luuli hän heti käsittävänsä asian laidan. Hänetkin petti sairaan uhkaava, hurja katse ja hehkuvat posket, sillä hän luuli potilaan jälleen saaneen kovan kuumeen. Huolimatta sentähden olla varovainen tai peittää kasvojansa, astui hän vuoteen viereen, pakotti lempeällä väkivallalla sairaan jälleen laskeutumaan maata ja puhutteli häntä tapansa mukaan saksaksi.
"Te olette houriossa, muori rakas, kun noin puhutte", sanoi leski, katsoen sääliväisesti sairaasen. "En ole sinua kutsunut houreita kuulemaan. Minä olen sinut kutsunut, antaakseni sinulle tietoa ryöstetystä lapsestasi", virkkoi Lovisa. "Ryöstetystä" huudahti leski. "Niin niin metsänpedot hänen ryöstivät eikä suinkaan mitään enempää lapsestani tiedetä", hän lisäsi tyvenemmällä äänellä.
"Tämä on Nemesis," sanoi André tyveneesti. "Minä olen rangaistukseni ansainnut sentähden, että minä runoelmassani kielsin isäni rakkauden." Aikaa kului. "Oi, jospa vaan aurinko tulis", virkkoi André. "Oi, josp' aurinko pian tulis!" kertoi isä. "Sitä hän tarvitsee, se vuodattaa lohdutusta hänen sairaasen mieleensä; pimeys turmelee hänet."
Ota Klettermaier avuksi hän on hyvä. Ja siis minä uskon hänet sinulle, polvensa vapisivat, äänensä värisi, hän taisi tuskin pitää nyyttiä kiinni, jota hän kantoi, vielä viimeisen silmäyksen loi hän sairaasen: Jumalan haltuun! Ja hän oli ulkona ovesta. Siellä ulkona puhui kirkkoherra Klettermaier'in kanssa. Wappu astui heidän luoksensa.
Hän sai kuulla lapsen osaa-ottavaista kuiskuttamista ja tuntea vanhuksen ystävällistä kättä. Niin ukko kuin lapsi suuresti mieltyivät sairaasen elukkaan. Patrasin olkivuode sai siansa tuvan nurkassa. Yöllä kuuntelivat he koiran hengitystä, peläten hänen kuolevan. Kun Patras, viimeinki päästyään terveeksi, kovalla, harvalla äänellä haukahti, silloin iloitsivat ja milteivät itkeneet molemmat.
Silloin herra de Tréville, joka ei tahtonut, että häntä voitaisiin syyttää mistään vaikutuksesta sairaasen, kehoitti herra de la Trémouille'a itseänsä kysymään häneltä asiasta. Mitä herra de Tréville oli aavistanut, tapahtuikin.
"Tulkaas auttamaan, niin viedään hänet vuoteelle hänen kamariinsa". Kolme miestä kävi sairaasen kiinni, ja niin hän kannettiin kamariinsa ja laskettiin vuoteelle. "Minä toivon että hän kohta herää horroksistaan", sanoi Kokka; "mutta menkäähän nyt, hyvät ystävät, saliin takasin, hän voi pyörtyä taas, kun näkee paljon ihmisiä vuoteensa ympärillä. Rauhaa, rauhaa tarvitsee sairas ennen kaikkia".
Päivän Sana
Muut Etsivät