United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän itkevä on taivas, minä maa; Mereni hänen huokauksistaan paisuu, Ja maani hänen vuolaast' itkustaan Kuin vedenpaisumuksen tulviin hukkuu. Sen vuoks ei sisässäni pysy tuska, Kuin juopon pois mun oksentaa se täytyy. Siis sallikaa ken hukkaa, sill' on lupa Karvaasta suustaan purkaa sappea. SANANSAATTAJA. Sa, kunnon Titus, huonon palkan sait, Kun hyvän kätes laitoit keisarille.
Kun hän viimeinki kykeni tuon tekemään, kuuli Iikka kummia: isä ja äiti eivät hyväksyneetkään hänen tekoaan, vaan sen sijaan, että olisivat häntä mairailleet ja Kasperia ja hänen isäänsä moittineet, torua mäkyytti isä Iikkaa kelpolailla. Kun Iikka oli itkustaan vähän tyyntynyt, sanoi hän änkkäämällä: "Kasperihan tekee väärin, kun ei anna Annille puolia leikkikaluista." "Mitä sitten?
Usein hän oli melkein herättää pienokaisen, kun hän myöhään iltaisin tuli konttorista. Mutta pitipä poika sen sijaan huolta siitä, että sekä hän että Alette pysyivät valveilla öin. Hän oli keksinyt juuri sen ajan huutaakseen, oli ääneti melkein koko päivän, ikäänkuin hän olisi laskenut, ettei se aika ollut tarpeeksi sopimaton. Hän tahtoi, että joku välittäisi hänen itkustaan, tuo veitikka.
Vetäköön häntä se synti Jumalan, suuren, kaikkien syntien anteeksi antajan luokse saamaan ijankaikkisen synnin päästön. Missä synti suureksi tutaan, siinä armo ylenpalttiseksi tutaan". Tämän sanottuaan rovastinna rauhoittui itkustaan juuri kun se lupaus olisi puhdistanut hänen mielestään katkeruuden.
Poika kohta lakkasi kuin naulaan itkustaan ja kun Hanna laski hänet sylistään maahan hän jo nauroi. Muutkin tyrskivät, vaikka koettivat kädellään painaa suutansa, minkä jaksoivat. Eivätkä he oikein tienneet, mille nauroivat, mutta nauroivat kuitenkin. Hanna heille hymyili ja palasi takaisin Salmelan luokse, joka seisoi ja odotti kadun toisella puolen.
Ei Elsa jaksanut sitä sulattaa. Hän jäi kuin jäikin itkemään ja säälimään ja itkustaan selkeni toivomaan ja uskomaan, että Aappo rakastaa vielä Maria ja ottaa hänet omakseen. Ja Elsa uskoi tämän valeen tapahtuvan, kun Aappo kuului joutuvan pian papiksi. Ja niin usein kuin Mari hävitti surullisilla kertomuksillaan tämän Elsan toivon, rakensi hän sen uudelleen ja entistä ehompana.
Paljon kalliimpaa moni sai kadotettua surra, ainoist' aaluvataan tai veljeä, last' emon yhden, taukosi itkustaan, valituksestaan toki vihdoin; kestävän mielen soi näet Moirat inhimisille. Vaan jalon Hektorin tuo, hält' ensin riistäen hengen, kytkee vaunujen taa, hänt' ympäri ystävän kummun 51 laahaa ei suru vaimene siit', ei kunnia kostu.
Ja paronitar, joka itkustaan oli vielä ihan hengästynyt, sai huulilleen vienon hymyn muistellessaan miehensä vallattomuuksia, sillä hän oli sitä hentomielistä, helposti heltyvää ja hyvänsävyistä lajia naisia, joille lemmenseikkailut ovat osa elämää. Jeanne taas, joka masentuneena ja eteensä tuijottaen makasi selällään ja kädet hervottomina, oli tuskallisiin mietteihinsä vajonnut.
Kun leski ja piikatyttö olivat enimmästä surustaan ja itkustaan tyyntyneet, menivät he hää-huoneesen. Siellä eli iloinen melu ja pauhu. Ei yksikään häätuvassa olijoista osannut aavistaakaan, että eräs sydän juuri oli katkennut siitä syystä, josta isä ja poika ehkä juuri parahillaan sydämestänsä iloitsivat, nimittäin väärän tavaran ja rikkauden saamisesta.