Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kalle kuului nousevan. Söderlingska riensi pois. Voi, herra, minkä hulluuden pitääkin ihmisiin tarttua! Pitäkää sitten omanne! Ottakaa rahanne ja paalinne! Ette minun tähteni tarvitse rukoilla! Ei minua tarvitse lähteä pakoon vieraille maille. Hän pyörähti jo takaisin, mennäkseen ja huutaakseen sen heille ovesta sisään. ... Mutta hulluhan minä olisin.
Silmänräpäyksen ajaksi pääsi silloin hiljaisuus vallalle ja "pelimanni" käytti tilaisuutta huutaakseen: "olkaa toki rakkaat kristityt vähän siivommalla!" Mykkä-Pertun kauhea ölinä haihdutti kuitenkin heti pelimannina sanojen vaikutuksen, ja vasta paikalle haettu nimismies sai järjestyksen kuntoon, kun uhkasi ampua, jos eivät olisi hiljaa.
Jeanne juoksi perässä pidättääkseen häntä, huutaakseen häntä takaisin, rukoillakseen häntä, ja hänen sydäntänsä kouristi kauhu hänen ajatellessaan: "Hän tietää kaikki. Mitä tekee hän nyt? Oi, jospa hän ei heitä löytäisi!" Mutta Jeanne ei saanut enää kiinni häntä, eikä kreivi kuullut hänen huutojansa. Hän kiirehti vain eteenpäin epäröimättä, varmana päämäärästään.
Koko mailma ui kuin haisevassa lokaviemärissä. Ei uskaltanut avata suutaan huutaakseen. Silloin olisi likavesi hukuttanut ihmisen – lantaansa. Silloin viskattiin lyhyt sähkösanoma ovesta sisään. "Eugen Schaumann oli ampunut kenraalikuvernööri Bobrikoffin".
Silloin näki hän itsensä rauhattomana, kirottuna henkenä vaeltelevan ympäri maamajalta maamajalle Kautokeinossa, nostavan porontaljaa ja löytääksensä vaimonsa huutaakseen: "Nanna! Nanna!
Vinitius ojensi kätensä korkeuteen, ikäänkuin huutaakseen taivasta rakkautensa todistajaksi. Mutta Lygia loi häneen kirkkaat silmänsä ja puhui: "Silloin sanoin minäkin: »missä sinä Cajus olet, siellä tahdon minä Cajakin olla»." "Oi, Lygia!" huudahti Vinitius, "vakuutan sinulle, ettei naista ikinä niin ole miehelässä kunnioitettu, kuin sinua kunnioitetaan minun kodissani."
Emällä itsellään oli suuri kappale kupua suussa ja porsaat riemuiten juoksennellessaan mielihyvin pureksivat ruusunnuppuja ja lemmenkukkia. Neiti seisattui kauhistuneena ja katsahti ylöspäin, ikäänkuin huutaakseen taivaasta apua hatullensa. Terning ja setä Pietari riensivät apuun. Pietari löi paksulla kepillään hanhea päähän, niin että se tupertui maahan.
Jos hän tunkiolle pystytti toukkain kalvaaman ruumiinsa, hän sen teki huutaakseen Herralle tätä hellyttävää rukousta, joka pakoitti Jumalan armahtamaan onnetonta: "Kova onni lyö minut maahan, mutta sinä olet laupiaampi kaikkia jotka laupiutta osoittavat." Ihanat sanat, jotka vaan oikeauskoinen taisi lausua.
Usein hän oli melkein herättää pienokaisen, kun hän myöhään iltaisin tuli konttorista. Mutta pitipä poika sen sijaan huolta siitä, että sekä hän että Alette pysyivät valveilla öin. Hän oli keksinyt juuri sen ajan huutaakseen, oli ääneti melkein koko päivän, ikäänkuin hän olisi laskenut, ettei se aika ollut tarpeeksi sopimaton. Hän tahtoi, että joku välittäisi hänen itkustaan, tuo veitikka.
Paksut savupylväät nousivat ilmaan, ja koko kaupunki näytti loppumattomalta tulimereltä. Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua. Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän. Mutta dervishi pidätti häntä. Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän. Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis kaupunki taas entisellään.
Päivän Sana
Muut Etsivät