United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun hän on tuo joutsen vieno, uiva utuharsoissaan, valkovarren viiva hieno, kautokenkä, käsi pieno alla valkohansikkaan. Mut jos ripsen alta salaa salaman vain silmä lyö, koko Kastilia palaa, säilät surmantöihin halaa, monta silmää peittää yö! Kenpä arvas hurmioita, joita hurja mulle soi, kenpä laski suuteloita, lemmen kuiskehia noita, jotka yöhön huminoi!
Jo taiston laineet käy, yön ilmaa viiltää hurjimmat peitset, raivon pilvi ratkee, min takaa tuhon veritähdet kiiltää, jo kalvat kalskahtaa ja kahle katkee, mi mieltä sitoi, jäyti tahdon juurta, jo säilät salamoi, päin määrää suurta, tienviitta vihan vihree virvasoihtu, raivaaja radan syämen synkkä loihtu, soi säilät, aukee vallan vaskiukset, kimaltain kaartuu öiset kangastukset.
Routa, ruhtinas nevojen, nuoremmalle noin nimesi: »Viel' älä liikoja iloitse, eessä on tuhannet turmat!» Toki suorivat sotahan nuo sulhot sumean Pohjan, sata kuuraista urosta, tuhat miestä tuurallista; kussa kulki Turjan tuima, kypärät kyventä iski, raaka raikui Talven taika, soi säilät revontulien. Se oli suuri Suomen linna, Kalevan kuningaslinna, alla kuusen kukkalatvan, päivänpuolella mäkeä.
Genoveeva saattoi häntä kivisiä kiertoportaita alas kaikkien ritarien seuratessa. Heti kun he astuivat linnanpihalle, toitahtivat torvet ja joukkojen heiluttamat säilät välkähtivät nousevan auringon valossa kreiviä tervehtien. Tämä heittäytyi ratsunsa selkään, katsahti vielä kerran hellästi Genoveevaan ja ratsasti silmiin kihoavia kyyneliä salatakseen kiireesti tiehensä.
LAERTES. Sydäntä tyydyttää se, Joll' enimmän täss' onkin syytä kostoon. Mut luja olen kunniani suhteen; Se sopimust' ei salli, kunnes vanhat Ja kunnokkaiksi tietyt tuomarit Takaavat, ettei rauhanteko tahraa Mun mainettain. Siks ystävyytenä Taritun ystävyytenne ma pidän, Ja sit' en loukkaa. HAMLET. Hyvä. Rohkein mielin Nyt tästä veikan vedost' ottelen. Hoi, säilät tänne! LAERTES. Joutuun!
Ja alla talven tähtien, sun syntymäsi soihtujen, nyt vyötämme me vyömme: sun nimees missä taistellaan, myös meidän miekat mainitaan ja meidän miehet, työmme. Ja missä Suomen säilät lyö, pois, pakoon lyödään sorron yö! Sun nimes huulillansa ken ensin ehtii kuolohon, hän muita onnekkaampi on ja häntä kiittää kansa.
Mutta useat tunsivat hänet silloin ja nousi suuri huuto ja hälinä: "Hän on Tristan Loonnois'lainen, hän on Morholtin murhaaja!" Paljaat säilät välähtivät ja raivoisat huudot toistivat toistamistaan: "Hän kuolkoon! Hän kuolkoon!" Mutta Isolde huudahti: "Kuningas, suutele tätä miestä suulle, niinkuin olet luvannut!" Kuningas suuteli häntä suulle ja äänet vaimentuivat.
Istun rannan kuusen alla, päivä mailleen laskeutuu, Aallot laulaa kehtovirttä, kunnes silmät sulkeutuu, Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan hämärtyy, Kummat varjot, oudot aaveet sielun silmään ilmestyy: Hurmerusko äkkiänsä taivon synkän punottaa, Tykit paukkaa, säilät säihkyy, haavan saaneet voivottaa, Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren, Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot yöhyen.