Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Keltä kultakin vieri par'aikaa katkeran murheen kyyneleitä, siltä ainakin näytti. He kuiskailivat silloin tällöin salavihkaa toisilleen, tietysti muistellen vainaan hyviä töitä ja ansioita. "Ketä tuossa hautaan viedään?" kysyin eräältä vanhalta vaimoihmiseltä, joka kiirein askelin riensi sivuitseni. "No, se on se rikas vanhapoika Rosenberg," virkkoi vaimo ja meni menojaan. "Vai niin!" ajattelin.
MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana? TOLARI. Minäkö? Minä en ole ottiatuota Mitähän se sillä meinaa? ANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa. MAIJA. Rippikoulun käymätön? Mikä talo tämä on? ANNI. Pietola. Pietola! Se talo, jossa ei suvaita tukkilaisia? PIETOLA tulee pirttiin. Ottiatuota! MAIJA. Päällekö aiot? Ottiatuota! Siinä minä annan sinulle ottiatuota.
Iltanen oli syöty ja useimmat vieraat olivat menneet. Naisista olivat toiset jo käyneet levolle ja toiset korjailivat ruokailuhuoneesta ruokia pois ja sammuttelivat tulia. Mutta poikien huoneessa istui vielä muutamia miehisiä vieraita jutellen kahvikuppien ja punssilasien ääressä; sulhasen ja morsiamen velimiehiä ne olivat, ja niitten joukossa parhaana miehenä Oskar-eno, vanhapoika.
Sepä olisi ollut hauska koe meidän ammatissamme ja iloinen vanhapoika olisi saanut helpon kuoleman!». Heidän näin kuiskaillessaan keskenään, Galeotti, joka oli asettunut toiselle puolelle suunnattoman suurta kivistä takkaa, jonka ympärillä koko joukko lepäsi, katseli heitä karsaasti ja epäluulolla.
Hänen lähin miehensä, lääninkamreeri Blomster, oli vanha, kuuro, äkäinen vanhapoika, niin perehtynyt asioihin, että hän itse ja muutkin katsoivat häntä erehtymättömäksi. Vaikeimmissa tapauksissa kysyivät yksin pääkaupunginkin kameralistit häneltä neuvoa.
"Se ei ehkä ollut aivan sellaista, jollaiseen minä olen tottunut", vastasi Eugen ystävällisesti ja vältellen, "mutta makuhan on niin erilainen. Ja minä olen vanhapoika, jolla on oma piintynyt makuni. Olisit kiltti, jos kyselisit äidiltä vähän neuvoja, hän tietää tarkalleen, mistä minä pidän."
Anton-eno oli tullut ulkomailla eteväksi insinööriksi ja muutti Ameriikkaan. Toinen oli varatuomari, hiljainen ja siisti mies. Se oli Henrik-eno. Kolmas oli hyvä maanviljelijä, Oskar-eno, humoristinen, hauska vanhapoika. Iso-äiti vetosi aina tähän sukuhaaraan. Muiden sukulaisten kanssa hän ei sopinut.
Seurassa, jossa meitä istuskeli neljä, viisi henkeä, naisia ja miehiä, oli juuri kerrottu veres esimerkki, kuinka äärimmäiseen ilkeyteen asti mustasukkainen voi sulhanen olla morsiamestaan. Silloin virkkoi eräs seurassa oleva vanhapoika: Mutta minullepa on elämäni taipaleella kerran sattunut sellainenkin merkillinen seikka, että jouduin erään naisen kanssa kilpailijaksi muutaman tytön suosiosta.
Vasta silloin Penjan veli, kuusikymmen vuotias vanhapoika Jussi, heräsi penkiltä, kömpi hitaasti keskelle lattiaa paitasillaan, niinkuin toisetkin, ja alkoi kohti kurkkua huutaa virren värssyä: "vihollinen karkoit' kauas!"
Mitä vielä ... te erehdytte perin pohjin. Ei, katsokaas, hänestä tulee vanhapoika ja minusta vanhapiika, se on tähdissä niin päätetty. Ja se onkin parasta, minä puolestani olen siihen ajatukseen jo aikoja piintynyt ja mieltynyt. Ihminen on niin riippumaton, niin vapaa ja itsenäinen, kun kulkee omaa tietään... Hän vilkutti viekkaasti silmiään kulmain alta, keikutti päätään ja naureskeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät