United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta sittekin tuntuu kuin olisin nahkani myönyt nahkapeitturille, joka huomenna jo panisi sen kalkkiammeeseen ja tavan takaa kävisi sitä aina pitkällä taikollaan hämmentämässä siksi kunnes karva on irti, jonka lykättyä se panee toiseen lystiin parkkiammeeseen."
Minua he eivät voi ilmiantaa, sillä minäpä en sano heille nimeäni. Väärin sinä teet, kun et minuun luota. Sinun pitäisi tietää, että minä teen kaiken voitavani kahdestakin syystä: ensinnä pelastaakseni oman nahkani ja sitten saadakseni palkinnon, jonka olet luvannut minulle." "Paljonko sinä tarvitset?"
Kolmen jääkärin näin mä viidast' ilmenevän; minut äkkäsi nuo ja he tähtäs, ampui, vaan ohi kaikki; ma nahkani huomasin ehjäks, julmana jännittäin hanan, ammuin, sattuen yhteen. Vimmaan laukaus sai nuo toiset kaksi, ja tullen pistimin oikaistuin, mua kohti he hyökkäsi kostoon. Taistelu alkoi, selviydyin mä, ja henkeni säilyi.
Ei ollut täällä vieraalla maaliakaan paremmat olot kuin kotonakaan. Täälläkin oli koiria ja korennoita niinkuin sielläkin. Mutta minä en kukistu, mörähti hän. Kyllä minä vielä opetan, mörähti hän vielä toisen kerran. Ei ole vielä nahkani parkkiin pantu eikä panna. Vielä seisovat sarveni juurillaan. Ja hän mörähti kolmannen kerran, neljännen ja viidennenkin, joka kerta yhä pitemmin ja äkäisemmin.
Kristittyjen mielestä ne merkitsivät kaikki; ne olivat jumalallisia sanoja, joissa ilmestyi ylevä lohdutus kaikiksi ajoiksi; mutta nyt tämän kuolleen luona ja keskellä poismenneitten hautoja ne toivat voitonriemun sielulle. "Minä tiedän Vapahtajani elävän: ja hän on vielä viimeisenä seisova tomun päällä. Ja vaikka vihdoin tämä nahkani lakastuu; saan minä kuitenkin minun lihastani nähdä Jumalan.
Aurinko sittenkin huikaisi hiukan silmiäni. Tahdotteko olla hyvä, herra kapteeni, ja hankkia nuorelle miehelle hoitoa tuossa talossa, kunnes ehdin toimittaa lääkärin. Minä itse tarvitsen nyt räätälin sekä takkini että nahkani kiinni kuromiseksi, mutta kas tässä side, joka minulla on aina mukanani.
Juutastakaan en enään nähnyt. Olin siis mitä surkein vanki enkä osannut aavistaakaan, mikä kohtalo minulle lopuksi tulisi. Minä koettelin olla hyvin levollinen kumminkin ja vaivasin herkeämättä aivojani, keksiäkseni jonkun mahdollisen neuvon, minkä avulla tästä kurjasta tilasta nahkani pelastaisin.
Kun sitten olimme matkalla pois rukoushuoneesta, rupesin kyselemään yhtä ja toista hänestä, ja hänen tuttavansa kertoivat, että se on se mies, jonka toveri petti matkalla Napolista... Muuten en laisinkaan tietäisi, että hän levittelee sellaisia juttuja." "Mitä tämä minuun kuuluu? Kerro, mitä näit rukoushuoneessa." "Sinuun, herra, ei se kuulu, mutta minuun se kuuluu yhtä paljon kuin oma nahkani.
Tasma ei vastannut, hän vaan istua huojutteli synkkänä ja miettiväisenä, ja Löfving jatkoi taas: Olisinhan, niinkuin moni muu, voinut heittää kaikki sikseen ja pelastaa nahkani, mutta se ajatus tuntui minusta kamalammalta kuin kuolema, sillä aseista luopuminen oli samaa kuin olisi omin käsin polttanut lapsiinsa orjanmerkin. Nytkään ei Tasma vastannut. Hän vaan kuunteli.
"Hän imee ylpeyttään, kuten karhu rasvaansa, ja virvoittaa itseään sapellaan. "Eihän hänessä ole muuta kuin jänteitä ja lihaksia, ylpeyttä ja vihaa. "Mutta minä! Minä olin kasvattanut nahkani alle niin suloisen valkoisen ihrakerroksen, että hiiret purivat minua yöllä. Ne luulivat minua espanjalaiseksi juottoporsaaksi. "Tiedätkö uutisia?