Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Silloin meillä oli riittävästi suojaa, polttopuita ja ruokaa, mutta tällä autiolla karilla ei näkynyt missään päin puuta eikä pensasta, jotapaitsi eväistämme riittäisi enää tuskin kahdesti syödä. Jos siis tätä vankeutta kestäisi muutamiakaan päiviä, olisi meillä edessämme mitä surkein kuolema. Palasin toverini luo ja kerroin hänelle havaintoni.
Heill' ilmasi ihmiset surkein suin Nyt Ranskan hukkaantuvanki, Kun on kera joukkojen voitettuin Myös keisari, keisari vanki. Täst' itkevät kumppanit huolissaan, Kun sainehen sanoman saavat. Yks' oihkivi: "Voi mua! arvistaan Taas aukesi entiset haavat!" Ja toinen lausuvi: ""Mieleni sois Mun myöskin kanssasi kuolla, Jos mull' ei vaimoa, lapsia ois, Joit' eivät vierahat huolla.""
Varsinkin että ne tekevät pahaa semmoisellekin selkäpii-raukalle, joka ei niistä ole saanut vähintäkään maistaa. Nora. Niin, niin, sehän se on kaikkein surkein. Rank. Nora. Rank. En minä; te hymyilitte. Nora. Enkä, tehän hymyilitte, tohtori Rank! Rank. Nora. Olen tänään niin hullunkurisella tuulella. Rank. Siltä näyttää. Nora. Rank. Oh, se kaipaus teiltä kyllä pian haihtuu.
Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lentänyt aitan katolle. Sieltä se nyt surkein mielin alas maahan katselee. Matti jo kolistelee porstuassa. Hyvää päivää, herra rovasti! Päivää mitäs Matille kuuluu? Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän kuivahka ilma. Kaksikymmentä raatia on pakkasta. Matti istuu, onhan siinä puuta. Onpa tuota saanut istuakin.
»Seppälän emäntä, tehkää hyvin ja viekää lapset pois! Ne ovat jo kylliksi olleet täällä», lausui rovasti. Emäntä vei lapset huoneesta, ja kun hän palasi, oli Seppälän isäntä huutanut myöskin Martin, mutta Renkala Iirin. Aateli jätti hyvästi rovastin, sanoen: »Tämä oli surkein tilaisuus, minkä minä olen nuorella iälläni nähnyt.
Sekaannus, kauhu, pelko, kapina Tääll' asustaa, ja maamme nimekseen Pääkallopaikan saa ja Golgathan. Oi, huonetta jos vastaan huone nousee, Niin syntyy surkein riita, mitä maa Tää kironalainen on koskaan nähnyt. Moist' estäkäätte, muuten lapset maan Ja lastenlapset teitä kiroo vaan. NORTHUMBERLAND. Sep' oiva saarna! Vaivastanne teidät. Maankavaltajana nyt vangitsemme.
Kaikkien Matin kumppanien, niinpä reipasluontoisen Jussinkin, täytyi olla lymyssä lähellä olevassa metsässä ja katsella surkein silmin sekä vapisevin sydämin, kuinka kauhealla tavalla Matin piti tulessa kärventymän. Arvaa, lukiani, kuka oli onnettomin kaikista tuon kauhean tapauksen katsojista. Mitä ajatteli tuota nähdessään Mattia lempivä Leena?
Mutta herra Vendell, yksin jäätyään, ennenkuin istui, vilkasi kirjotuspöydälle ja hänen silmänsä sattuivat heti »Surkeisiin epäkohtiin», joilla Edvard oli peittänyt isälle kirjottamansa kirjeen. Herra Vendell ei voinut olla kumartumatta pöydän yli. »Surkein vääryys on, että kun maata löytyy yltäkyllin, sen viljelemistä tahallisesti vaikeutetaan.
SIMEONI. Juhani! LAURI. Hiljaa! TIMO. Nyt ette pääse iskemään yhteen, ettehän pääse, te junkkarit. Niin, niin, ollaan siivosti vaan ja lämmitellään itsiämme veljellisesti. SIMEONI. Te jumalattomat! AAPO. Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema. TUOMAS. Kuka on syypää, kuka on syypää? JUHANI. Viaton olen minä. TUOMAS. Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä!
Surkein kohta 1808 vuoden sotatapauksissa on tämän erinomaisen vahvan linnan heittäymys; se ei tehnyt Venäläisille ollenkaan mitään kunnollista vastustusta, vaan päällikkö, amiraali K. O. Cronstedt, antautui ja koko linna jätettiin toukokuussa Venäläisten haltuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät