Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Vihdoin pitkän talven jälkeen paistoi kevät-aurinko taas, ja sen lämpimät säteet valaisivat Lauri Luknen kuihtuneita kasvoja ja ristissä olevia käsiä se oli sanaton puhe: vapahduksen anomus kovan taistelun jälkeen lihaa vastaan. Se tulikin kuulluksi. Ennenkuin aurinko uudelleen vaipui kylmiin sumuihin, kuoli Lauri.
Parooni osti minut nuorena, ja sittenkun hän joutui virkaan täällä olen ollut orjana linnassa. Hän aikoi ensin jättää minut suurille tiluksilleen Liivissä, mutta kun rukoilin häntä, salli hän minun lähteä Suomeen kokin seurassa. Hän on hyvä ihminen. Tasma oli istuutunut pesän eteen ja lämmitteli kuihtuneita käsiään ahjosta leviävässä lämmössä.
Sellaisia vaimo-raukkoja, kalpeita ja kuihtuneita olemme nähneet monta, vaimoja, jotka ovat ihan kuin ansarikasvia, jotka arkihuoneen kuivassa, pölyisessä ilmassa nuutuvat, kuoleutuvat ja menettävät toisen toisensa perästä kerran niin kauniista lehdistään.
Surullinen, epävakainen, kalvava katumus asui jokaisessa kasvojen piirteessä, jotka olivat kuin kauneuden kuihtuneita kukkia. Manlius tunsi hänet Glyceriaksi. Hänen verensä tulvasi kuohuen aivoihin, hänen kätensä pusersi miekan kahvaa.
Heidän takanaan seisoi vanha, oudon näköinen nainen; kulunut, musta päähine peitti hänen harmaat hiuksensa ja osan kuihtuneita kasvoja; yhtä kuluneet ja mustat olivat nuttu ja hame, joita vastaan valkeat kasvot ja ryppyiset kädet näyttivät vieläkin kalpeammilta. Vaikka puku olikin noin kurja, ei siinä näkynyt reikiä eikä repeämiä.
Minun pääni oli taas vapaa, ja minä katselin tutkintotuomarini omituisia, kuihtuneita kasvoja. "Mistä olette tullut?" kysyi hän. "Englannista." "Vaan olette ranskalainen?" "Niin olen." "Milloin tulitte?" "Tänä iltana." "Millä tavoin?" "Laivalla Doverista." "Mies puhuu totta", murisi Toussac. "Minun täytyy myöntää, että hän puhuu totta.
Kauhea yksinäisyyden tunne kalvoi häntä ja tulevaisuus oli uhkaavien pilvien peitossa. Viha Troekurovin kanssa ennusti hänelle uusia onnettomuuksia. Hän saattaa menettää vähäisen omaisuutensa ja siinä tapauksessa on kerjuu edessä. Kauvan istui hän liikkumatta samalla paikalla katsellen hiljalleen juoksevaa puroa, joka kuletteli muutamia kuihtuneita lehtiä.
Sitä ympäröi hedelmäpuutarha, mutta, niinkuin saattoi odottaakin, olivat puut kuihtuneita ja vinoja, ja koko paikka teki köyhän ja surullisen vaikutuksen. Meidät päästi sisään omituinen, kuivettuneen näköinen vanha palvelija, jonka puku oli niin kulunut, että se oli aivan sopusoinnussa talon ulkomuodon kanssa.
Hän oli nähnyt äitien imettävän kuihtuneita lapsiaan, jotka nääntyivät ja kuolivat kauheaan piilopaikkaansa; eivätkä kuitenkaan nämät äidit nurkuneet eikä heidän sydämensä pakahtunut.
Toimeliaasti astui silloin esille vanha Kaisa, joka oli ollut neljäkymmentä vuotta talossa, ja laihoja kuihtuneita käsivarsiansa silitellen kertoi hän kielevästi, kuinka alati hilpeä ja terve emäntä vähäistä ennen lounasta äkisti oli alkanut valittaa huonoa vointia, josta hänen pian täytyi vaipua vuoteelle. Sitten oli kova kuume hänet vallannut ja pannut hourailemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät