Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Matti katseli siinä vanhuksen kalvistuneita, kuihtuneita kasvoja ja tunsi raskaan palan nousevan rintaansa ja silmiinsä pari kuumaa kyyneltä. Akkunalla oli voilautasen vieressä kappale mustaa pettusekaista leipää, sellaista, jota talossa syötiin ja jota parempaa ei sairas millään tavalla ollut suostunut syömään, »koskapa kuitenkin niin moni muu sairas ei voinut sen parempaa saada.»
Ei voi inhotta katsella kaduilla noita likaisia, kuihtuneita, rumentuneita naisia, joitten perässä kulkee kokonainen rivi lapsia kuin kananpojat kanan jälessä. Kansan terveellä talonpoikaisjärjelläkin on selvä käsitys tästä asiasta; heistä tehdään pilkkaa, kun kulkevat sivuitse, heitä nauretaan ja halveksitaan." Mathieu, joka ei ollut istunut, huomautti nyt: "Mutta kauneuden ihanne vaihtelee.
Minä käyskentelen täällä sukuperäsalissa, varsin iloisena, että nyt on sukeperän loppu varsin onnellisena, että Fransissa omaan uskollisen pojan, joka ei mitään peri, paitsi paraimman kuin minulla on... Ukko syleili häntä ja kyyneleet juoksivat alas pitkin hänen kuihtuneita poskiansa. ... Parhaimman, mitä sisällä on: siunauksensa. Jumala siunatkoon sinua, Emma!
Sen sanoi hän ilahduttavan häntä sitäkin enemmän, kun hän kahden viikon aikaan ei ollut nähnyt muuta kuin kalpeita, kuihtuneita kasvoja, ja mitä taas ruokaan tuli, niin hän tahtoi vilpittömästi tunnustaa, että hän ei ollut näihin kahteen viikkoon syönyt nälkäänsä sammuksiin, vaikka oli matkustanutkin pappilasta pappilaan, sillä pettuleipä, suolaiset silakat ja vähän kaljaa väliin olivat ne ainoat herkut, joita pappiraukoilla oli ollut vieraalle tarjottavana.
Tämä johtui useammin mieleeni istuessani Abbey kirkossa kuin kulkiessani noilla ahtailla, likaisilla kaduilla, joilla miehet ja vaimot näyttivät eläimiä kurjemmilta, ja lapset, jotka leikkivät, olivat nälkäisiä, kuihtuneita ja rumia oi, tämä täytti sydämeni sanomattomalla tuskalla! Myöhään illalla palasin kotiin.
Paikkakuntaan tultuamme kohtasi kamala näky. Kuihtuneita, nääntyvän näköisiä, horjuvia ja kalpeita haamuja kulki pitkin teitä kylästä kylään, talosta taloon, etsien, eikö jollakin olisi heille antaa jotain suuhun pantavaa, hiukiavan sydämen hengissä pysymiseksi.
Kyynelet valuivat pitkin eukon kuihtuneita poskia. Hän tahtoi puhua, mutta voi ainoastaan änkyttäen sanoa: "Autuaita ovat laupiaat, sillä heille tapahtuu laupeus." Paroonitar Louisesta ei tämä ollut ihan outoa; hän oli nähnyt semmoista ennenkin.
Saharan aution erämaan, kolkon yksinäisyyden läpi, missä asustaa ruumiita ja kuihtuneita hirviöitä, johtaa häntä hänen ohjaava tähtensä; hänen tiensä käykööt muut sitte minne tahansa vie ijäisyyteen. Tämän ihmisen neuvoja ja mielipiteitä ajallisista asioista kannattaa kyllä kuulla.
"Tuohan se lieneekin ukon nuorin poika, Matti", ajattelin itsekseni. Hän riisui kiireesti muraiset ja nokiset päällyswaatteet pois päältänsä ja riensi sitten isänsä luo, tarttui innokkaasti häntä kaulaan, siljoitteli sokean kuihtuneita kaswoja ja harmaita hapeneita ja sanoi: "onko teillä, isä, ollut täällä kotona ikäwä, kun me olemme wiipyneet kaksi päiwää poissa kotoa?
Siinä kun hän katseli onnettoman laihoiksi kuihtuneita käsiänsä ja, muistellen niiden nuoruuden aikaista pyöreyttä, vertaili vuoteellaan makaavan Elsan yhtä pyöreitä käsiä omiinsa, silloin vyöryivät raskaat kyynelet äitiparan silmistä, sillä nyt jo saivat tytön kädet raataa, ja mitä sitten jaa mitä sitten ? Ehkä nekin yhtä onnettomana alas vaipuvat, jos Luoja sen niin sallii; ja hän itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät