United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin onnellinen, kun sain hänelle kertoa yhtä ja toista lohduttavaa, mutta teistä puhuessaan unohti hän kaikki muut, pyysi tervehtimään ja sanomaan, että kodissa oli kaikki hyvin. Maria loi Attilaan onnellisuutta säteilevän katseen. Olihan hänen sydämmestään vierinyt raskas taakka. Myöskin kapteeni Löfvingistä oli Attilalla tietoja.
Mutta hetken perästä Yrjö Maunu hypähti ylös, heitti päänsä taapäin kuin virma varsa ja huudahti reippaasti: Tahtoisin olla kuningas! kuningas! Löfvingistä oli mieluista nähdä pojan tulista luonnetta, ja hän kysyi iloisesti: Mitä kadetti silloin tekisi? Minä kiipeisin korkeimmalle huipulle rajalla ja rummuttaisin kunnes koko Ruotsin Suomi kuuntelisi.
Niin kului hetki ikäänkuin ystävien kesken, vaan vieraat koettivat kaikin mokomin tiedustella kuulumisia Löfvingistä ja lupasivat enemmän kuin mitä siihen aikaan kellään Suomessa oli, jos auttaisimme heitä elävänä tai kuolleena saamaan Löfvingin heidän haltuunsa. Vihdoin he kuitenkin huomasivat houkutuksensa turhiksi, ja päällikkö pyysi miestäni viereensä tupakoimaan.
Hän se kuitenkin sen alkuun pani, mutisi Sprengtport. Hän ja me kaikki. Nämä sanat tuntuivat Löfvingistä joltakin moitteelta hänen korkeasta ihanteestaan, ja hän oli vähällä kuohahtaa, mutta hillitsi itsensä kuitenkin. Sprengtport huomasi vieraansa närkästyksen ja käänsi keskustelun toiseen suuntaan kysymällä kuinka Löfvingin laita oli ollut sitten kun erottiin.
Löfving koetti estellä, mutta majuri kielsi häntä tyhmyyksiä puhumasta, ja vaikka Löfving vakuutti, että hänen aikansa oli täpärällä, tuli lopuksi että hän jäi. Kun he olivat vanhoina ystävinä kilistelleet lasia, sanoi Sprengtport: Olen hyvilläni kun nyt olet täällä, sillä aikani ei ole enään pitkä ja tahdon suorittaa kaikki. Löfvingistä se oli luonnollista.
Paljon on puhuttu Tapani Löfvingistä, jatkoi venäläinen soturi, mutta synkkiin sanoihin lisättiin aina, että hän oli mies kestämään kaikkia ja sankari, jommoista maailmassa ei ole monta. Löfving yritti hymyillä, mutta tuskallinen piirre siitä koitui: Oikeuden tunnustus vihollisen puolelta on enemmän arvoista kuin ystävyyden kiitokset.
Löfvingistä tuntui kuin olisi lattia polttanut hänen jalkojansa. Paikalleen uunin ääressä jäi hän seisomaan, mutta piippuansa hän ei sytyttänyt. Maria hyöri, etsiäkseen sijaa isällensä, kun Buddenbrockille aiottua sänkyä ei saanut käyttää. Mutta samassa olikin majuri ovessa, ja huudahtaen: Isä, isä, riensi Maria häntä vastaan. Löfvingkin tervehti iloisesti, ja paljon oli ystävillä puhuttavaa.