Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Vaikka keisari, maailman herra, ois mun vaatinut vaimoksensa, morsiuskammioonsa vienyt minut, mulle tarjonnut valtikan, ja ma ollut oisin keisarinna, kansakuntien kumartama, ihanampi, ijäisempi mulle oli olla sun porttosi.» Ylös syöksee Suomen suuri piispa, vait on korkea Anna Lepaa; singahtavat aamuruskon siivet, hämy mennyt on lyhyen yön.
Mutta kun Eileithyia ol' auttanut, synnytär-impi, poikasen valkeuteen sekä loistoon päilyvän päivän, niin emon Aktorin poika Ekheklos, sankari aimo, nouti jo morsionaan, lukemattomin kihlasi lunnain; 190 Fylas vanhapa taas pojan kasvua kaitsi ja vaali hellänä hoivaillen, kuin ois oma poika hän ollut.
Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» »Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» »Ja voiko ihminen sen, ellei elo ois mainen säätty eri säädyin, toimin? Ei, jos on oikeassa mestarinne.» Hän johti, päätti tähän todistelun ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne ja elollanne eri juuret ovat.
Ja pöytänsä äärehen nojaumaan tuo mahtava mies nyt käypi, vain hetken miettivi tuomiotaan, pian hälle se selvittäypi; kynänvarteen tarttuvi peljätty mies ja huomenna lehti jo kertoa ties: "Kuin sieniä jälkehen sateen nyt taas syntyvi kirjailijoita ja siksi on kriitikon täytynyt kurituksella kohdella noita; myös Antero Kaskelle parhain ois, jos kirjailuhommansa jättäis pois.
Omatunto sun palkitseisi, jos heille sä summan suot. Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys häipynyt pois, Kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos muudan ei huutanut ois: »Mitä hittoja istutte siinä kuin kirkossa istuttais, Hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!»
Illaks tervetulleet Pitoihin tänne! POLONIUS. Nyt se toimi päättyi. Mun herrani ja armollinen rouva, Selvittää tässä, mit' on majesteetti Ja mitä velvollisuus on, ja miksi Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa, Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista. Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta, Niin olen lyhyt.
Vaan piika hiiren myrkyttää, Ja hiiren mailma soukaks' jää, Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. K
Nyt Polydoron peitsellään, Priamon pojan sorjan, sorti Akhilleus; eip' isä taistoon laskenut häntä lainkaan ois; oli poika hän nuorin näät sekä rakkain taatolleen. Toist' ei niin ollut juoksuhun nopsaa.
Mikä ois hätänä kun on tarjona näin suulas kumppali, kahvi ja piippu ja nuuska. Y
BELARIUS. Minulla ei tänään Halua metsään; lähdön tekee raskaaks Fidelen sairaus. GUIDERIUS. Miekall' omallaan, Joll' uhkasi hän kaulaani, ma karsin Häneltä pään. Sen tuonne lahteen viskaan Luolamme taakse; mereen sieltä menköön Kaloille kertomaan, ett' on hän Cloten, Kuningattaren poika. Muusta viisi! BELARIUS. Mut pelkään kostoa. Oi Polydor, Tuot' ettet tehnyt ois!
Päivän Sana
Muut Etsivät