Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kuin isopauhuiseen meren rantaan kuohuja kuohut seuraa, vyöryen päin, kun puskee läntisen puuskat; nostaa vaahtisen pään ulapalla jok' aalto ja sitten murtuu manterehen jylinällä ja kaartuvin harjoin kalliotörmiin lyö, sekä parskuu suolava vaahto: noinpa nyt jäljekkäin rivit aaltosi danaolaisten taistoon taukoamatta; jok' ainoa johtaja käski siin' omiansa, mut ääneti muut kävi; äänt' olevankaan rinnass' uskonut eip' ois kaiken tuon sotikansan; 430 vaiti he tarkkasivat päämiehiä; välkkyväkirjat heill' oli varrellaan sovat suojana rientäjän kunkin.
Mielellämme panemme ne rivit tähän: Jos kotis niinkuin mun ois matalainen, Kuink' autuaana siinä kanssas asuisin. Ja minne työntäis tuuli, veisi laine, Ma sinne kanssas iloisena kulkisin. Mut meidät eroittaapi kova sallimus, Meit' ajain eri teitä, ah jos sulle Ois suotu onnen tie! Sun muistos, rukous Sun puolestas se kylliks' oisi mulle.
Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, Hopeita hyrskyis aaltomme; Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, Vaan konnan toit' ois muistomme, Kansamme kulkis hylkyteitä, Ah! silloin maamme varjo meitä Kuin musta haamu vainoais.
Herra, tee minut lapseksi jälleen! Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen. Mua pelottaa, mua pelottaa, mua pelottaa tämä erämaa, mua pelottaa nämä ihmiset, nämä katsehet niin oudot ja kylmät ja kylläiset. En tunne ma muita, en itseäin. Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin? Toki jossakin muualla parempi ois? Kun huoata vois tai nukkua, nukkua nuorena pois!
Mut olen kuullut oi, jos ois se totta! Ett' antaa leijonakin säälistä Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, Ja että korppi ruokkii löytölasta, Vaikk' omat poikaset on nälissään. Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! TAMORA. En tuota minä ymmärrä; pois, pois!
Vaan vaikea ois laulun luetella Mit' ihmiskunnan sankar' tehnyt on, Sill' aikakirjain lehdet arvostella Vaan voipi töitä moisen urohon. Maa palkintoa niist' ei jaksa antaa, Sen rinnass' omassansa sankar' kantaa.
Vaan siellä seisoi lasta kuus, Ne tulleet oli jostain kaukaa, Niill' enkelin ol' ihanuus, Ja vienous ja iloisuus, Ne oli kuusi orpo raukkaa. Iloisna lapset lauloivat. Olimme kaikki riemuissamme, Betlehemistä kertoivat: Jos pieni Jeesus, sanoivat, Ois meidän jouluvieraanamme!
rukoilee voimaa suita armossasi niin suurta, että nostaa vois hän katseen nyt vihdoin viimeisehen Autuutehen. Vuoks oman näkemykseni en koskaan enemmän leimunnut kuin hänen, siksi rukoilen, ettei rukouksein ois turha, ja että usmat kuolevaisuutensa sa kaikki haihduttaisit rukouksillas ett' ilmestyisi hälle Korkein ilo.
Mutta tuosta hämmästyen ruhtinatar Ehättihe vastaamahan: "Kallis keisarinna, kapeat on polut Peltoin poikki juoksevaiset, Vaunuilla ei vaaratta voi päästä tuonne Perille tuon pienen kylän. Syy on mun, jos halunne ma arvannunna Oisin, tie ois korjattuna." Keisarinna hymyellen siihen lausui: "Siitä haittaa ei, Natalia!
suvulla Contin viel' ois Montemurlo, Aconessa myös Cerchit vielä asuis ja Grave-laaksossa kai Buondelmontit. Sekoitus kansan aina ollut alku on kaupunkien kurjuuteen, kuin ruumiin on rappiohon ruoka liian runsas. Rutommin usein sokko sonni kaatuu kuin sokko lammas, ja yks miekka purra voi viiltävämmin, paremmin kuin viisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät