Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän, jonka tuntehet turtuneet jo vuosia monta nukkui, hän, jolta toivehet murtuneet jo vallan nuorena hukkui, hän, joka on kaikkea epäillyt, mut etsiessä ei lepäillyt, hän, etsijä onnen ja autuuden, sen pohjasta sykkivän sydämmen nyt löytävä vihdoin, vihdoin ois, jos syvien silmien auringosta sais lohtua hän kuin uskonnosta niin, jospa hän toivotun säteen sois!
Kunpa ois se kunnon herra, Joka tukkaani tuleepi, Niiaisinpa niskoillani, Pokkaisinpa polvillani, Että muistutti minua Virastani viisahasti, Mut kun kelvotoin ketale Tukkoani tuiskuttaapi: Se on häpiä hänellen Viimeisillä virstoillansa.
En voi mä näistä armon asioista Niin puhua kuin tässä tarvis ois, Mut lähtekämme luoksi Henrikin, Tuon pyhän pispan! Hän ne selittää Niin suloisesti, että mielestäs On vihan vimma kauas pakeneva Ja lemmen henki sijaan astuva! LALLI. Pois tyköäni vaimo! KERTTU. Hennotko Mun nöyrää rukoustan' evätä? Ett' toki, Lalli! LALLI. Miss' on Ilmari? LALLI. Etkö kuullut? Miss' on Ilmari? KERTTU. Poikamme...
Niin ei lie taivas poissa suunnilta, se että moiset hupsut toiveet täyttäis. Parempi ois, jos herrat nerot käyttäis liikettä ruumiin hiukan hyväkseen. Te päivät pitkät päilyntää vain veen katsotte; pilkkokaa ees polttopuita, niin hassun-oikkujanne kirotuita ei Teillä parin viikon päästä lie, siit' olen vallan varma, hitto vie.
Kerta vielä rautavöihin joudut näihin käpälöihin vaikk' ois auttajas kaikki apunas. Silloin sormin raatelevin riemumiellä päältäs revin vuosisatojen luoman peittehen. Sinut tahdon alastonna, helmetönnä, maalitonna vailla rihkamaa muitten antamaa. Näytän muotos maailmalle, huudan joka kuulijalle niinkuin minä näin sinut edessäin. Matkani polkenut oon pitkään tiettömään hankeen.
FLAVIUS. Se hyvyyden ois loukkausta syvää: Ken itse hyvä, uskoo muista hyvää. KOLMAS N
Ma siinä kummeksuin, mi heitä kalvoi, näät vielä mulle syy ei selvä ollut laihuuden tuon eik' ihon kuivanehen? Kas, silloin päänsä syvyydestä silmät mua kohden varjo muudan käänsi, katsoi mua tarkkaan, huus: »Mik' on tää armo mulle?» En koskaan tuntenut ois kasvojansa; mut hänen äänensä toi ilmi mulle, mik' oli haihtunutta hahmossansa.
Oi ikuinen Kaos tunnoton! Voi häntä ken lapsuuden häpäissyt on! Tuhatkerroin eikö parempaa ois kuoleman kourin kuristaa tuo valkea kaula ja kaunoiset nuo runnella kasvojen piirtehet, jotka kantaa kauneutta pinnallaan ja helvetin myrkkyä pohjassaan? Hänet taivaan ihme luoda taisi! Tuo kukka min hedelmän kantaiskaan, jos kypsyä saisi se suvessaan!
Miehet nytkin lausuvat, vaivojaan kun muistavat, pääarmeijan taantumusta, kotimaansa kukistusta: "Toisin olin käynytkin, johtaessa kenraalin, jok' ois aikaa arvioinut, tappelussa tupakoinut." Sandels, hän Partalass' istuvi vaan, suurustaan huoleti syö. "Nyt käydään Virralla taistelemaan, heti kello kun yksi lyö. Olen tänne teitä ma käskettänyt. Hyvä pastori, lohtapa nyt!"
HAMLET. Ollako vai ei olla, siinä pulma: Jalompaa onko hengen kärsiä Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan, Lopettain kaikki? Kuolla, nukkua, Ei muuta; luulla, uness' että päättyy Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, Nuo lihan perinnöt, se loppu hartaast' Ois halattava. Kuolla, nukkua: Nukkua! kenties uneksia? siinä Se vastus.
Päivän Sana
Muut Etsivät