Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Jo risti rintaan pantihin ja kohta, kuulin, toinenkin; oi, onni ois, ma aattelin, jos mukaan pääsis vain! Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi, niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi». Ma tunsin olon oudommaks, niin tuskan, riemun kaihoisaks; yön itki äiti, itki kaks, jo tuoni rauhan toi.
Helka hyppäsi reippaasti vuoteeltaan ja huusi Meeriä, joka haukotellen tirkisteli toisella silmällään. Joudu, Meeri, me olemme nukkuneet liiaksi! Ois, miksi minua herätit, olin juuri rupeamaisillani näkemään unta. Se olisi ollut ihan liian myöhäistä nauroi Helka, joka juuri pisti kasvonsa pesuvatiin. Minä suoritin sen asian jo aikaisemmin ja tein kävelyretken metsään.
Minä tahtoisin olla kuin palmu aron polttavan aavikolla ja koota kansoja juurellein tai tuoksuta vain kuin valmu yön helmassa, yksiksein. Ja jos minä oisin palmupuu aron aavalla polttavalla, niin tiedänpä, kelle lempein ain ois suoja mun lehväni alla. Ja jos minä oisin valmu vaan, unen-tuoksuja turhinkin, niin tiedänpä, yli kenen tumman silmän ma tuoksuta tahtoisin.
BLANCA. Tuo puku leijonan vain häntä siisti, Ken puvun itse leijonalta riisti! BASTARDI. Tuon seljäss' yhtä muhkea se on, Kuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. Mut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan, Ja annan toisen, jolla lapas taitan. IT
Nytpä hän orpona saa kovat kärsiä vaill' isän turvaa, Astyanaks nimen senp' ovat suoneet iliolaiset, sill' olit yksin turva sa porttien, muurien ylhäin. Kaukana vanhemmista nyt luona akhaijien laivain syö madot maan sua, kons' olet kyllästyttänyt koirat maaten verhoa vailla, ja ois toki palttinat hienot, työt kutojattarien monet, kauniit, kattosi alla.
Kun sotaärjyisen minä Aiaan kuulisin äänen, kahden taas kävisimme jo vaikk' ikivaltojen voimaa uhmaten ottelemaan, viel' ehkä Akhilleun haltuun ruumiin saattaisimme; se ois tuhon lohtuna sentään." Noin sydämessä ja mielessään kun sankari mietti, ehti jo iliolaiset luo, etumaisena Hektor.
Ja katseitteni kahden puolen oli kuin seinät välinpitämättömyyden; niin hymy pyhä vei ne verkkoon vanhaan. Nyt vasempahan väkivalloin käänsi minulta kasvoni nuo taivas-immet, ja kuulin heidän virkkavan: »Jo riittää!» Ja jouduin siihen silmäteräin tilaan kuin juuri niihin paistanut ois Päivä, niin etten tuokioon ma nähnyt mitään.
Virkki, mut vimmainen Zeun rintaa viilteli tuska, Harhaa sieppasi pään kiharoista hän kiiltelevistä, julmistuin sydämessään noin valan ankaran vannoi, että Olympoon ei, asumuksiin tähtisen taivaan, tuo paha kaikkien paulojatar ois astuva koskaan. Pään yli viuhauttain jopa viskasi tähtisen taivaan tanhuilt' inhan tuon alas ihmismaille hän suistui.
Hirvittävä tapaus kait lempemme ois myrskyävä vapaus, ei moista kukaan koskaan anteeks saa! »Höystettä siin' ei ole moraalin!» »Pois siit' on laillisuuden tuoksukin!» nousee. Jumalan kiitos, kristityissä maissa nuo tavarat on kiellettyjä laissa.
Hän mulle: »Syynsä suurimman hän tunsi, sen turman myös; siks ihmekö, jos meitä hän moittii, vähemp' ett' ois ihmis-itku? Kun pyytehenne kiinnitätte moiseen, min osat, muille jakain, hupenevat, on kateus palje huokauksienne. Mut rakkaus jos kaarten korkeampain vois ylös johtaa ikävöimisenne, ei painais poveanne pelko tämä.
Päivän Sana
Muut Etsivät