Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ja hiljaus huoneess' oli, Ikäänkuin liikkunut Ois näkymätön henki Ja mielet tenhonnut. Mut vieras pöytään vietiin, Kylläiseks ruokittiin, Ja yöksi lämmin vuode Hänelle laitettiin. Mut anivarhain nauroi Taas hupsun nauruaan, Ja hyvästeli, kiitti Ja läksi matkaamaan: Kumara oli selkä Ja raskas astunta, Olalla matkareppu Ja sauva kourassa. Kaikuja Hämeestä 1908. TIETYM
Yks ainoa pilvi käy yli taivaan purjehtien kuin laiva valkoinen. Sen varjo verkalleen käy kunnaasta kunnaaseen. Niin pilvi häipyy pois kuin täältä sen kiire ois. Ja sitte ei mitään taas sun kolkkoon maisemaas. Sinne missä kesä kuluu nopeasti. Sinne, pajujen ja lepikoitten taa, missä ruostehiset rannat aukeaa alastonna aina mereen asti.
"Riittääpäs, kun koskee noin! Parahin sen tunnen siitä, Autuas kun olla voin." Vaan nyt silmiin astuu maamme! Tuolta järvet aukeaa, Tuolla vuoren nähdä saamme, Hartioitaan kohoittaa. Oi te laaksot, niemet, saaret, Kenpä helmassanne ois, Vierell' armas lemmen aarre, Koskaan sielt' ei pyrkis pois! Näin ma lauloin, ratas kulki, Läpi seutuin armaitten, Vaan en lempeäni julki Voinut laulaa immellen.
Nyt vieraat ja arkut ja kuormat ja suut On täytettävät, samoin kaikkikin muut, On ystävist' juttua, paistista myös, Ja padat ja lukut ja suut ovat työss' Ja rouva se hymyy ja huokailee taas: Nyt aika jo ois Täält' lähteä pois! Oi juoska nyt, juoskaa ... sinne! ja tuonne! Tieltäni pois! Tuo turkit nyt tänne!
Ois tuohon emo sanonna: "On mulla vähä ituja, Pikkarainen maltahia." Mahoit ennen maammo rukka. Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali, Niin se vaali vaivoiksensa, Suruksensa suojaeli, Kaihoksensa kasvatteli.
SICINIUS. Näin jos olisitte Sanoneet, niinkuin neuvottiin, niin ois se Sydäntä koitellut ja miehen mieltä; Lupaukset oivat olisitte saaneet, Joit' olis, sattuessa, voinut käyttää; Tai ainakin ois miehen tuima luonto Siit' ärtynyt, se jok' ei kärsi vastust' Ei pienimpää; näin hänen raivostansa Te olisitte saaneet syytä kieltää
Oi, taivaan kosto, kuinka peljättävän sun pitäis olla jokaiselle, joka lukevi, mitä silmin siellä näin ma! Näin siellä sieluin alastonten sarjat, kaikk' itkemässä kurjuuttaan; ja näytti kuin ollut kullekin ois eri laki. Makasi maassa selällänsä eräät, taas toiset kyyryllänsä istui, toiset käveli lakkaamatta, taukoomatta.
Niin tosin sanotaan, vaan myös, ett' oli Saladin siks armahtanut ritarin, kun niin näköinen hän oli sulttaanin veljen erään, rakkaimman. Vaan kun jo parikymmentä on vuotta tää veli ollut vainaa nimeään en muista, enkä minne kuoli hän : niin tuntuu tuntuu uskomattomalta, ett' asiassa jotain perää ois. NATHAN. Oh, Daja, miks niin uskomattomalta?
DERVISHI. Se eikö houkuta? Siis erokirja koht' ystävyydellemme kirjoittakaa! Ma teihin luotin suuresti. NATHAN. Vai niin? Mitenkä? Kuinka niin? DERVISHI. Ett' auttaisitte mua kunnialla virkaa hoitamaan; ett' aina kassanne ois avoin mulle. Epäättekö? NATHAN. No, ymmärrystä hiukan! Eroitus huomaa! Sulle miksi ei? Al-Hafi dervishi ain' asioineen mun luo on tervetullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät