United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylitse nurmien päivä paistaa, joka puussa dryadit herää, mettiset kukkien mehua maistaa, läntinen kenttien tuoksuja kerää. Tanssivat kullassa auringon pikku Panit piiriä nopsaa: pienet pukinjalat kiviin kopsaa. Kaukokumpuja auer peittää, purojen pärskeet helmiä heittää, ilma leikkii ja ilakoi, ilman harput ja huilut soi. Piirihin kevään karkelon kiire on, kiire on! Nuorukaisten ja neitojen kuoro
Me palajamme nyt peuhaajain luokse, jotka puolta tuntia ennen olivat niin kaikuvilla hurra-huudoilla ylistäneet Olivierin nopsaa hypähdystä, viimeistä, mitä lakintekijä ikinään yritti, ja jotka sitten hänen joutuisalle paolleen sen jälkeen olivat hurjalla karjumisellaan lisänneet kaksinkertaista vauhtia.
Jopa valveutui, vihan vimmoin viskeli Zeus jumaloit' ylt'ympäri, vaan mua etsi ennen muit', ikimenneeks ois meren kuiluhun syössyt, Yön, jos en, ihmisien, jumalainkin voittajan, turviin vain minä ehtinyt ois; niin lauhtui Zeun viha vihdoin, karttoi loukaten näät murehuttaa Yötä hän nopsaa. Mutta sa turmaiseen mua yllytät taas yritykseen."
Kuin vasa kauriin arka, jot' ahdistaa ajokoira sen levolt' yllättäin, läpi kalliorotkojen kaitain, viitaan hyykistyin lymyellä se kunne jos aikoo, 191 koirapa vainuten juoksee vain ja sen taas heti löytää: nopsaa noin ajajaans' ei Hektor välttänyt myöskään; kohti kun Dardanian hän porttia syöksyä aikoi turvaan päästäkseen sekä varjoon tornien vankkain, muurilt' ett' ois muut avuks olleet nuolia ampuin, ain' ol' Akhilleus eessä, jo taas hänet tanterehelle käännyttäin, näet muurin puoll' yhä itse hän juoksi.
Vaan useimmat löi toki Aias, Oileun poika; urhoa toist' ei nopsaa niin pakolaisia ollut vainoamaan, kun Zeus pelon valtaan herpasi heidät. Vaan yli kaivannosta kun pääsivät paalutetusta, kons' ylen monta jo heit' oli lyöneet maahan akhaijit, vihdoin vaunujen luokse he seisahtui tenän tehden, kauhun kalpeus kasvoillaan. Mut Zeus laell' Idan valveutui kupehelta jo Heren korkeavallan.
Nyt Polydoron peitsellään, Priamon pojan sorjan, sorti Akhilleus; eip' isä taistoon laskenut häntä lainkaan ois; oli poika hän nuorin näät sekä rakkain taatolleen. Toist' ei niin ollut juoksuhun nopsaa.
Hällepä Aineias nyt virkkoi noin sanan vastaan: "Kuinka sa moiseen vaatia voit, Priamon jalo poika, vasten mieltäni mittelöhön kera aimon Akhilleun? Ensipä kertaa en nyt nopsaa Peleun poikaa kohtais, sillä jo keihäällään minut kerta hän hääti rinteelt' Idan, kun vei meiltä hän kaittavat karjat, valtasi Lyrnesson sekä Pedason, vaan minut turvaan auttoi Zeus, joka voiman soi sekä notkeat polvet. Muuten Akhilleus ois minut kaatanut ynnä Athene, voittoon auttaen eellä jok' astui, vaskisin keihäin kiihteli surmaamaan lelegeitä ja miehiä Troian.
Yleinen huuto: "Saalista, saalista!" kajahti, voittaen soittoniekan rämpätyksen, ja ennen kun lakintekijä oli vielä kerjinnyt päättää, oliko parempi paeta vai pysyä paikallaan, tarttui jo häneen kaksi nopsaa nuorta miestä, jotka olivat puetut eriskummallisiin naamiopukuihin, ollen olevinansa metsäläisiä, ja heiluttelivat suuria nuijia kädessään.