United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta silloin tarttui taas Sakari siihen viisaus-asiaansa ja huomautti: »Mutta viisaita niitä sittekin on enemmän.» Maailman kauheutta hän sillä tarkoitti todistaa, mutta Vihavainen ymmärsi sen toisin ja myönteli: »No... Eihän sitä toki elämästä mitään tulisikaan, jos hullut olisivat enemmistönä.» Ja kohta käänsi hän puheen toisaalle, kysäisten Sakarilta: »Mitä... Onko isännällä oma talo?»
Vanhan hyvän tavan mukaan, oli hän silloin turvautunut oman metsäkylänsä viisaiden ja tietoniekkojen apuun; Sakaria oli kupattu, hierottu ja lyöty suonta, mutta mikään ei ollut auttanut. Sillä kun vaimo oli toivorikkaana niiden jälkeen Sakarilta kysynyt, että »yhäkö se jomottaa?» niin alakuloisena oli Sakari vain vastannut: »Yhä.»
»Ka... Mitäpä siitä ylpeilee», laiskotteli Hippiläinen ja Pykäläinen jatkoi: »Herra on vain sitä viisautta jakaessaan käyttänyt meille mitatessaan isompaa punnusta, kuin niille siellä seinän takana olijoille mitatessaan...» Ja Sakarilta hän tiedusti: »Vai mitä johtaja siitä arvelee? Siitä, että Herran punnukset ovat kussakin tapauksessa erilaiset ... viisauttakin meille mitatessa.»
Ja kun Sakari yritti vieläkin jatkaa, ehätti hän sulhastansa pelastaa Sakarilta, kysymällä, tapailemalla: »Tuota?... Mitä minun pitikään?» oli hän vallan sotkeutua, sai toki sanat ja kysyi kiireessä, erehdyksessä: »Niin että mitä se isäntä tuossa tiellä niin pitkään katsoi?» Asia oli nyt tyyten pilaantua.
Rättäri meni nyt tuvan akkunan edustalle ja käski Tapanin lähteä hakemaan avainta tai käydä tirkkoja sepältä. "Me vartioimme sill'aikaa ovea", lisäsi hän. Sofian haukkuessa häntä, lähti hän matkalle ja palasi jonkun ajan kuluttua tirkkojen kanssa, jotka oli käynyt Leiviskän Sakarilta noutamassa. "Kaunis kunnia!" huusi Sofia. "Isä jättää poikansa oikeuden valtaan!"
Sakarilta pääsi jo altis nauru. Ja silloin huusi hän koko työväen siihen luoksensa koolle ja käski: »Heitetään pois työnteko ja katsotaan tuota tuon poika-rehvanan pitkän-kiskomista.» Käsittämätöntä! Väki oudostui, mutta totteli toki ja ryhtyi katsomaan. Taas nauroi Sakari näylle ja selitti: »Se sen pitkän-kiskominen on niin pitkä, jotta sillä ei ole loppua, eikä hirrellä ole takapäätä ollenkaan.»
Näytti kuin olisi härkä pannut uhman uhmaa vastaan; sitä mukaa kuin ukkospilvi paisui ja kokosi voimia iskuun, mullisti myös härkä silmiänsä yhä uhmaavammin. Ei liikauttanut häntäänsäkään. Sakarilta pääsi jo mitä herttaisin nauru. Ja sitä mukaa muuttui koko luonto ikäänkuin tuon näyn taustaksi. Loitompana puhalsi jo ukkosen edellä omituinen salainen tuuli.