Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Pihalta kuului vaunujen jyrinää ja tulija tunnettiin heti kuninkaan ajutantiksi. Siis vihdoinkin joku edes! »Myöhäänpä sinä tulet virantekoosi, Herbert!» sanoi herttua vakavasti. Vaikka ruhtinas olikin jo aika mies, vapisi hän aina isänsä edessä, punastui ja sopersi jotakin anteeksipyynnön tapaista. Myöhästys oli tosin ikävää, mutta syytön hän oli ... virantekoa oli kestänyt melkein koko yön.
Vahinko kuitenkin, ettei Tuure serkkumme ole vähän ihmismäisempi, sillä hän omistaa niin kauniin, suuren tilan, ja vielä niin lähellä meitä!» «Niin vahinko! Sillä semmoisenaan minä varmasti uskon, että Louisen on mahdoton pitää hänestä.» «Ethän toki luulle hänen rakastavan Jacobia.» «Totta puhuen, luulen minä siinä olevan vähän perää.» «No, se olisi sangen ikävää ja epäviisasta.
Minun täytyy tehdä samoin kun kaikki ympäri käy. Tule, niin otamme pullon viiniä tuolla! Soitto laukoo salissa. Seuraavan kohtauksen aikana kulkee naisia ja herroja edestakaisin huoneessa. ANNI. Emmekö istu tänne vähäksi aikaa? ALMA. Istutaan vaan. Täällähän on viileätä. KARIN. Uh, kuinka minusta on ikävää tänä iltana. ANNI. Ikävää? Kuinka niin? Minusta täällä päinvastoin on aika vilkasta.
Vaskiparta ei saa sitä missään tapauksessa! Sääli myöskin Vinitiusta. Tosin ei elämäni viime aikoina ole ollut niin ikävää kuin ennen, mutta vähät siitä: olen valmis kuolemaan. Maailmassa on paljon kauniita kapineita, mutta ihmiset ovat enimmäkseen niin saastaisia, ettei elämän menettämistä kannata surra. Sen, joka on osannut elää, täytyy osata kuollakin.
Ja, armollinen rouva! se on minusta niin ikävää. Asiat eivät ole ensinkään oikein.» «Mikä ei ole oikein, Ulla!» «Se, että Eeva neiti niin myöhään menee haudalle eikä palaa sieltä kotiin ennen kuin kello käy yhtätoista ja se että hän tahtoo olla niin yksikseen! Eilen Leonore oikein itkien pyysi häntä, että hän olisi menemättä tahi ainakin sallisi hänen tulla mukaan.
Siinä seiniä tähystellessään pysähtyi maisteri Matin eteen ja kysyi: "No, tuleeko sinusta suutaria?" "Sitä en itsekään vielä tiedä varmaan, vaan luulis kumminkin", vastasi Matti. "Eikös se ole hyvin ikävää, kun täytyy koko päivät istua?" "Ei se niin ikävää muuten olis, vaan se tahtoo ruveta niin selkää pakottamaan, ja minä luulen ettei se työ ole oikein terveellistä", vastasi Matti.
Attilan ja paroonin käynnit lyhensivät monta ikävää tuntia, mutta nyt ei ollut kumpaakaan näkynyt moneen päivään. Vanha palvelijatar kertoi heidän lähteneen Pietariin. Marian ja Leenan täytyi nyt tyytyä keskinäiseen seurusteluun, mutta entinen tuttavallisuus oli kadonnut ja kylmyys astunut sen sijaan. Leenasta oli Maria kova ja kylmä. Martin oli hän hyljännyt ilman ainoatakaan kyyneltä.
Tokko lienette vielä maistanutkaan. BROBERG. Kiitoksia, minun täytyy tosiaankin mennä, on vielä töitäkin tänä iltana. ROUVA PENTTINEN. Mutta lupaattekos tulla uudestaan hyvin pian vaikka huomispäivän jo? BROBERG. En osaa sanoa. Paljon kiitoksia! Hyvästi! ROUVA PENTTINEN. Ilman teetä sepä ikävää. PENTTINEN. Poisko Ruuperi menee? Mitä hullua! Eihän tässä vielä ole päästy kuvalleen alkamaankaan.
Olimme kaikesta huolimatta iloiset siitä, että hän taas oli piirissämme. Seuramme oli hänen poissa ollessaan ollut kuin munkkikapituli vailla »iloista veljeä». Meidän oli usein ollut tyhjää ja ikävää ilman häntä.
"Sallitteko te, rakas ystäväni, minun tulla jonakin päivänä teidän mukananne? Hän voi ehkä sanoa minulle sen, mitä hän ei tohdi sanoa teille." Rouva Angelin teki hämmästyneenä hitaan ja kieltävän liikkeen. "Mitä hyötyä siitä olisi? Te ette saa tietää enemmän kuin minäkään. Minusta olisi ikävää, jos te turhaan kuluttaisitte aikaanne." "Eikö mitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät