Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
LIINA. Kyllä kai saan tarjota kupin kahvia? RIIKKA. Kyllä, kahvikuppia vastaan emme pane vastalausetta, vai kuinka Oortta? OORTTA. Oliko se piikki vai? LIINA. Kuinka sellaista voit luulla? LIISA. Kiitos. Kernaammin aamulehti.
Huoaten kallistui Riikka vuoteelleen, joka vielä oli koskemattomana, ja hänestä tuntui vielä unessakin siltä kuin olisi kymmenniekka häntä katsellut. Kaikki miehet olivat jo lautalla ihan täydessä työssä, kun päällikkö sille palasi, ja viimeisiä puomipuita työnneltiin parhaillaan läpi salmesta.
Joko nyt taas mennään? RIIKKA. Jo, tohtori Varron luo. LIISA. Vetääkö hän Liinan hampaan ulos? OORTTA. Ei. Puhumme hänen kanssaan vaan huomisesta näytelmästä. LIISA. Vai niin. Hyvästi lapset. Minä en välitä rahtuakaan koko näytännöstä. ANNA. Se olikin vaan tekosyy jota käytin tätejä kohtaan. Minulla oli tärkeämpiä syitä.
Riikka tuli kirkkoon jumalanpalveluksen kestäessä. Siellä oli paljo väkeä ja kaikki penkit olivat täynnä. Riikka tunkeutui sisälle ja istui käytävän lattialle. Silloinhan hänen täytyi ojentaa jalkansa, niin että kaikki saivat nähdä hänen punaiset kenkänsä. Mitähän ne pitävät minun punaisista kengistäni, ajatteli Riikka.
Kun Riikka palasi tupaan, näki hän suureksi ilokseen pienen veljen samassa kätkyessä, jossa hän itse oli muutamia vuosia ennen nukkunut.
Ja samassa juolahti hänelle mieleen, että nythän hän voisikin mennä taivaaseen. Ei hän voinut mennä sinne avojaloin, mutta näin hienoissa kengissä Jumala kyllä hänestä pitäisi. Tuossa tuokiossa oli hän ulkona, eikä köyhä, sokea ruotimummo huomannut mitään. Mistä Riikka nyt löytäisi Jumalan?
Päivän Sana
Muut Etsivät