Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Kaikki nämä, jotka kuuliaisiinkin, ja paljon muita lisäksi. RIIKKA. Mitäs niille sitten tarjotaan? Kun ei vielä ole mitään hommattu. KORTESUO. Vai ei ole hommattu! Kun juomatavaratkin olen jo toimittanut tulemaan kaupungista. RIIKKA. Millä tavalla sinä ne ? KORTESUO. Kauppiaan pyysin telehvoonaamaan, että laittaisivat postimiehen mukana Liknellistä. RIIKKA. Hyvä on.
Jumalanpalvelus loppui, kansa virtasi ulos kirkosta ja Riikka meni myös. Kuka veti häntä hameesta kirkon portailla?
Mitä asiaa sillä Hussolla sitten oli? ANNA LIISA. Ei mitään. Ilman hän vaan aikojaan KORTESUO. Joko se eukko taas kävi täällä? Mokomakin heittiö! Minä en häntä voi suvaita, ajan pois joka kerran kun satun näkemään. Mutta hänestä vaan ei pääse erilleen, kun nämä häntä täällä suosittelevat. RIIKKA. Minä en suosittele! Moneen aikaan en ole sanaa vaihtanut hänen kanssaan.
Pastori ja lapset ovat jo aikoja sitten menneet kotiinsa, mutta ukko Büring vinguttaa yhä vielä viuluansa ja lukkari torkkuu seinää vasten. Hän on niin väsynyt! Nyt tulee Riikka ämpäreineen, Karoliina luutineen ja Juhani varsiharjoineen. Nyt alkaa lattianpuhdistus, jonka aikana vieraat, sikäli kuin työ edistyy, tanssitetaan ulos.
Riikka ei saisi niitä nähdä, ennenkuin hän tuli ymmärtäväisemmäksi. Kengät olivat tehdyt yhdentoista vuoden vanhalle tytölle. Ja kun arkku oli ullakolla, mutta äidin täytyi mennä lehmiä lypsämään, niin asetti hän kengät toistaiseksi nurkkakaappiin. Keväällä oli taloon tullut sokea ruotimummo, jonka piti olla talossa kolme kuukautta.
Taivas oli niin suuri ja niin korkea... Mutta jos hän menisi vanhan, kyhmyisen männyn luo, jonne hän näki auringon eilis-iltana laskeutuvan? Aurinkohan menee Jumalan luo nukkumaan; siis täytyy Jumalan asua kyhmyisen männyn takana. Riikka kiirehti askeleitaan. Hän tahtoi joutua takaisin päivälliseksi. Joka toisella askeleella katsoi hän jalkoihinsa.
HOFFMANN. Minun täytyy tunnustaa valtasuontasi. Kuuletko! minun täytyy. Heti kätesi! RIIKKA.
RIIKKA. Jumalan kiitos! Hän rauhoittuu. ANNA LIISA. Niin, Jumalalle kiitos ja kunnia. Ja kiitos teille, äiti ja Johannes, siitä, että estitte minua uudesta synnistä. Nyt tahdon elää: minä olen löytänyt Jumalan. Kuulen hänen äänensä sielussani. KORTESUO. Kaikki hyvin! Ei tarvitse meidän pelätä enää. Mutta nyt sinä saat mennä aittaan pukeutumaan, Anna Liisa.
Nyt menee huominen näytäntö myttyyn, sillä tämän jälkeen ei herra tohtori luonnollisesti tahdo näytellä osaansa. RIIKKA. Herranen aika, sen olimme varsin unohtaneet. ANNA. Nyt on parasta kirjoittaa peräytymiskirje kaikille vieraille, sillä äskeisen tapahtuman johdosta ei Kaarlo luultavasti tahdo ottaa vastaan vieraita huomenna. OORTTA. Alituisesti sinä Riikka loukkaat ihmisiä solvauksillasi.
VALLESMANNI. Tämä tunnustus tuli sitten vallan odottamatta teille vanhemmille? KORTESUO. Tunnustus? Niin, tunnustus tuli odottamatta. VALLESMANNI. Mutta rikoksesta tiesitte jo tätä ennen, niinkö? KORTESUO. Eilen illalla vasta. Siitä saakka olemme olleet kuin huumeessa. Emme ole tienneet paljon sinne eikä tänne. RIIKKA. Emmehän me voineet ruveta ilmiantajiksi oman lapsemme ilmiantajiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät