Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Eihän hänen leikkinsä voinut niin vaarallista olla. Ja jos olisi ollutkin, eihän ollut syytä itkeä aikaisen miehen ystävänsä kokkapuheen takia. Minun vaimoni on mennyt pois, sai Antti vihdoin hiljaa sanotuksi. Minne? kysyi Soisalo. Ja sinulla on ikävä häntä? Milloin hän palajaa? Ei hän palaja enää milloinkaan, sanoi Antti pois kääntyneenä. Hän meni. Ikuteilleen? Niin. Eilis-iltana.
Kuningatar punastui ja selitti eilis-iltana särkeneensä kehyksen yhdestä hohtokivestä ja lähettäneensä sen juveloitsijallensa korjattavaksi. Pitää mennä ottamaan selko, onko asia totta vai ei. Minä olen jo siellä käynyt. No! mitä juveloitsija?... Juveloitsija ei tiennyt koko asiasta mitään. Hyvä, hyvä! Rochefort, kaikki ei ole vielä hukassa, ja ehkä ... ehkäpä kaikki kääntyy parhaaksemme.
Kuten tässä olen kertonut, kerron minä kaikki, joka oli tapahtunut ikkunani alla, ainoastaan sillä eroituksella, että koetin saattaa kaikki mitä paraimpaan valoon. Hän laski veitsen luotaan, jota hän oli kiillottamaisillaan ja laski miettiväisesti kädet ristiin. "Olisi ollut hyvä, jollen koskaan olisi seurustellut John Jagon kanssa eilis-iltana", sanoi hän.
Kun minä seuraavana aamuna tulin Siperian pankkiin ja siellä tapasin erään pankkireviisorin, joka oli tullut meidän kanssamme Permiin, kysyi tämä hymyillen: "oletteko tavanneet matkatoverinne vielä?" "Kyllä, eilis-iltana olimme yhdessä eräässä puistossa, jota hän sanoi omakseen", vastasin minä. "Varma onkin, että se on hänen", jatkoi reviisori.
Isossa tuvassa, jossa hänelle syödä annettiin, tapasi hän keskievarin emännän vilkkaasti puhelemassa toisen vaimon kanssa. "No," sanoi emäntä, "eilis-iltana siulle tuotii ukkos kotii hyvin kylläsenä; se olj aika hutikassa; ku mie oisin nähnyt, jotta toiset koatoat hänelle viinoa oluen keskee, ni oisin mie heitä opettanut."
Itä hohti purppuran karvaisena ja ilma oli kirkas ja vilpoinen, kun me noin k:lo 5 läksimme tästä merkillisestä luostarista, käytyämme vielä ennen lähtöä luostarin kirkossa, jossa muutamat munkit pitivät jumalanpalvelusta jo niinkin aikaisena aamuhetkenä. Samoja korkeita, epämukavia rappusia, joita eilis-iltana olimme tänne laskeutuneet, astuimme taas ylös.
Tämä asia on todellakin niin tavatonta, niin outoa, mutta niinkuin näyttää, niin vakavaa laatua, että minä rupean jo horjumaan siinä päätöksessäni, jonka eilis-iltana tein. Anni. Mitä voit sinä muuta kuin suostua siihen, että Andrei ottaa minut; olenhan ainoa tyttäresi, jonka et mielelläsi antane suruun surkastua. Andrei. Mitä voin minä nyt enää? Se on myöhäistä! Roponen. Oma tyttäreni!
Päivä oli hirveän kylmä. Vielä kylmempi oli ilta. Matkustajat olivat eksyneet Röhn'in metsä-vuoristoon. Ensimäisenä päivänä olivat he saaneet vähäisen syötävää eräältä armeliaalta talonpojalta, joka itse oli nälkään nääntymäisillään. Nälkäisinä olivat he jo eilis-iltana laskeneet levolle metsän lumi-nietokselle.
Taivas oli niin suuri ja niin korkea... Mutta jos hän menisi vanhan, kyhmyisen männyn luo, jonne hän näki auringon eilis-iltana laskeutuvan? Aurinkohan menee Jumalan luo nukkumaan; siis täytyy Jumalan asua kyhmyisen männyn takana. Riikka kiirehti askeleitaan. Hän tahtoi joutua takaisin päivälliseksi. Joka toisella askeleella katsoi hän jalkoihinsa.
"Ei mikään", vastasi Scrooge. "Ei mikään. Muuan poika lauloi eilis-iltana joulu-laulun ovellani. Minä soisin, että olisin antanut hänelle jotakin: siinä kaikki." Henki hymyili miettiväisesti ja viittasi kädellänsä, sanoen sitä tehdessään: "katsotaan toista joulua!" Kun nämät sanat lausuttiin, kävi Scrooge'n entinen itse isommaksi, ja huone muuttui vähän pimeämmäksi ja likaisemmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät