Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Riikan kärsivällisyys loppui. Rakas Herra Jumala, pyysi hän, opeta Maunu käymään, että saisin hänestä paimenpojan! Riikka toivoi, että Maunu hänen tupaan tullessaan juoksisi häntä vastaan. Mutta ei, Maunu ryömi entiseen tapaansa, eikä Riikka voinut käsittää, miksi Jumala ei auttanut. Kenties ei Hän ole kuullut minua!
Joko se oli tyttö täällä valmiiksi katsottu ennen lähtöä, neljä vuotta sitten? MIKKO. Jo se oli. RIIKKA. Kas vaan! Eihän siitä silloin mitään kuultu. Se on sitten asia jo pantu alkuun? MIKKO. Silloin se pantiin hyvään alkuun. ANNA LIISA. Johannes lähdemmekö kävelemään? RIIKKA. Ei, anna Johannes juo kahvia ensin. KORTESUO. Mitäs nyt kävelemään?
Parhaat vielä jäljellä. RIIKKA. Soapas nähä, arvaattako niitä viimeisiä. FANNY. En minä nyt enää tiedä. ROUVA PENTTINEN. Patruun Welmanin ei sanota, Riikka, sitä kaikkian raarimpaa. RIIKKA. Ei sanota, ei. Kiusataan Vanny neitiä ensin vähäsen. Voi, sitä Riikkaa. Luuletteko tosiaan, että olen niin utelias? Juuri kuin minä niistä välittäisin, tulipa ketä tahansa.
Enkö sittenkään ole ansainnut hänen rakkauttaan? ANNA LIISA. Et. JOHANNES. Siinä sait kuulla totuuden. MIKKO. Selitäpäs tarkemmin, Anna Liisa. Minä en vielä oikein käsittänyt. ANNA LIISA. Sitten selitän toisen kerran. RIIKKA. Mutta emme me muut tästä puheesta ole tulleet hullua hurskaammaksi. KORTESUO. Parasta, Mikko, kun menet tyttösi luokse suoraan ja kysyt häneltä.
"Kun sattuisi joku oikea koiran leuka, niin kyllä ei vaan mahtaisi Riikka Issosen kuvetta koskaan lämmittää", sanoi nuorempi soutaja. "Koettelepas sinä onneasi, niin saat nähdä, Risto parka, onko niinkään helppoa kuin vieraan tammaa talutella", murahti vanhus.
RIIKKA. Eikä ole pakko Mikonkaan tehdä, niinkuin uhkaa, jos tyttö hyvinkin on pitänyt hänet mielessään. MIKKO. Mitä luulette? Onko hän pysynyt minulle uskollisena? KORTESUO. Meiltäkö sitä kysyt? MIKKO. Niin, teiltä minä kysyn. Kun sanoisit tytön nimen edes, ehkä tuohon sitten voisi vastata. MIKKO. Eikö muuten voi? KORTESUO. Mahdotontahan se on. MIKKO. Eikö kukaan osaa muuten vastata?
RIIKKA. Sehän, Mikko, muuten kävi eilen illalla taas täällä ja kysyi sinua, Anna Liisa, mutta et sattunut olemaan kotosalla. Istui täällä kotvan aikaa ja odottelikin. Läksi sitten viimein tiehensä, kun sinua ei kuulunut. KORTESUO. Mitä hän Anna Liisasta? RIIKKA. Sanoi olevan jotain puhuttavaa. ANNA LIISA. Uhkasiko tulla uudestaan? RIIKKA. Kyllä arveli, että tänäpäivänä.
Riikka kuunteli vielä, ikäänkuin odottaen mennyttä takaisin, ja ajatteli. Muistui mieleen niin selvästi kaikki, mitä kymmenniekka oli hänelle itsestään kertonut. Hän oli sanonut jo pienenä jääneensä orvoksi ja joutuneensa, niinkuin muutkin köyhät orvot, maailman rantoja kiertelemään.
MIKKO. Minä en luovu Anna Liisasta. Minä en anna häntä toiselle, sillä hän on niin hyvä kuin minun vaimoni jos kohta ei olekaan vielä papin edessä seisottu. JOHANNES. Hänen vaimonsa? Anna Liisa onko se totta? Sano pian! RIIKKA. Sinä hävytön mies! KORTESUO. Ota takaisin nuo sanat heti paikalla. Taikka tässä ei kunnian kukko laula. Ota takaisin nuo sanat, kuuletko sinä? Ja sitten polvillesi!
Silloin olin vaan lapsi ymmärtämätön lapsi vasta viisitoistavuotias. RIIKKA. Siinä sen nyt kuulette. ANNA LIISA. Elä hylkää minua, Johannes. Voi, elä hylkää! JOHANNES. Ole rauhassa, kun sinulla ei ole mitään omallatunnollasi. KORTESUO. Minä otin sinut vastaan täällä, Mikko, niinkuin vanhan tuttavan ainakin, ja entisen palvelijan.
Päivän Sana
Muut Etsivät