Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mistä sinä tiedät että äitisi on terve. Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä? EMMA. Minä luulen ett'emme kumpikaan ole lääkäreitä. HOFFMANN. Mitä sinä uskallat tyttö! Riikka, mene sanomaan että pian saavat tulla. Sano että tohtori pukeutuu parhaillaan. Kuinka sinä uskallat sanoa ett'ei isäsi ole lääkäri? EMMA. Eihän välskärit eikä samarius-kurssin suorittaneet ole vielä lääkäreitä, vai mitenkä?
Ole varma siitä: minun ajatukseni eivät muutu. JOHANNES. Mitäs sanot siihen? MIKKO. Niin siihenkö? Sanon, että ellei Anna Liisan mieli muutu, niin muuttuu sinun mielesi. JOHANNES. Sen valehtelet! MIKKO. Minä valallani vannon: ellei muutu Anna Liisan mieli tästä sunnuntaihin, niin muuttuu sinun mielesi. RIIKKA. Elkää, hyvät ihmiset, kinailko suotta. Pianhan sen näkee.
Paljon enemmän siinä toki pitäisi olla särryttimiä, mutta silloinkin panit niin vastaan, kun minä niitä olisin tahtonut. RIIKKA. Elkee tok' harmaaseen ruvetko, siinä olisitta kuin mikähi piika tollukka. Kauniiksihan teijän pittää laittoo ihtenne tänä iltana. ROUVA PENTTINEN. Sanos muuta.
Ja kuitenkin oli vielä avaamatta useita kirjeitä, joiden joukossa kaksi isoa, komeilla sineteillä lukittua. Linnén uteliaisuus heräsi taas. Olenhan luonnontutkija, laski hän leikkiä; enkä kuitenkaan voi kaikilla tiedoillani loihtia yhtä halpaa talikynttilää esiin! Riikka pane tuli takkaan; minä tahdon nähdä, mitä nämä kirjeet sisältävät.
LIINA. Minun mielestäni on täällä hirveän lämmin. RIIKKA. Päin vastoin lapseni. Vapisethan vilusta. Ai! OORTTA. Mikä sinua vaivaa Katri? Minä, minä sain vaan tikun sormeeni. OORTTA. Lisää nyt kerrassaan niin, että riittää. KATRI. Voitte olla levollinen, että tulee tarpeeksi lämmin. RIIKKA. Kuinka te kaikki olette niin äänettömiä?
KORTESUO. Niin, minä sanon samaa kuin Riikkakin, mitä tuosta suotta kinailette, pianhan se nähdään. JOHANNES. Tässä on Mikolla jotain takana. KORTESUO. Vielä vain! Mitä se voisi olla? Pientä pilaa vaan kaikki, tai korkeintaan joku tukkimiehen tapainen koiranjuoni. RIIKKA. Niin, eihän siinä muuta voi olla.
KORTESUO. Sinä et sitä tiedä? Ohho! Sitten on asiasi hyvin epävarmalla pohjalla. RIIKKA. Entäpä kun hän jo on mennytkin toiselle? Mitäs sitten? MIKKO. Hän saa purkaa. KORTESUO. Vaikkako olisi jo vihittykin? MIKKO. Vaikka. KORTESUO. Mutta ellei hän tahdo? MIKKO. Niin minä hänet siihen pakotan. KORTESUO. Elä, elä? Käykö se laatuun? MIKKO. Sitä minä en kysy, käykö laatuun vai ei.
Ja niin siivoton, voit lisätä, että saastutatte ilman huoneissa pelkällä käynnillänne Tähän saakka Lopo kuunteli keskustelua. Joka sana oli kaikunut selvästi hänen korvissaan, niin selvästi ettei hän enää mitään muuta oivaltanut. Riikka kulki kahvitarjottia kantaen hänen ohitsensa saliin. Mitä se Lopo täällä yksikseen ? hän suhahti mennessään.
"Vahinko vaan", tuumaili päällikkö hämillään, "ett'ei Riikka taida olla samaa mieltä eikä huoli tämmöisestä rentusta." Kymmenniekka nauroi: "mistäs sen vieras tietää, kun ei kaikki talonkaan väki, vai mitä Riikka?" Riikka säpsähti, mutta ei vastannut mitään. "Näethän nyt, ettei Riikalla ole mitään vastaan. Mutta hyvästi nyt hyvä isäntä, täytyy tästä viimeinkin lähteä."
Ja sitten vielä oli tuon miehen käsivarsi hyväillen syleillyt hänen vyötäistään. Riikka punehtui jo sitä ajatellessaankin, mutta lohduttelihe sillä, että "ehk'ei hän itsekään ollut sitä huomannut." Kuitenkin olisi Riikka toiselta puolen melkein suonut, että kymmenniekka olisi sen huomannut, "vaikka kyllähän se isä " "Bää, bää", kuului viimein hyvin surkeasti tuolta pellon takaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät