Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
KAARLO. Tiedän kaikki. LIINA. Siinä tapauksessa voin helposti käsittää, että vihaat tohtoria. Näetkös tätä kapinetta? Kaksi kertaa olen tavannut sinun ystävällisessä suhteessa tohtorin kanssa, ja kolmannen kerran lörpötti Riikka täti jostain rakkauden kirjeestä, jota silloin en edes viitsinyt sen tarkemmin kuunnella, mutta nyt huomaan, että sekin oli totta.
Kermakin on aivan tuoretta, sillä vast'ikään ostin torilta, Sinä vielä silloin kuorsasit. HOFFMANN. Vai niin. No, mitä siellä torilla nyt tiedettiin kertoa? RIIKKA. Paljonkin. Puhuivatpa muun muassa eräästä uudesta taudista, joka nykyään sanotaan liikkuvan ympäri maailmaa. Kuuluu ennättäneen jo meidänkin paikkakunnallemme. HOFFMANN. Mistä taudista sinä puhut?
Sata markkaa. PENTTINEN. Tuossa on sata viisikymmentä. ROUVAT. Sata viisikymmentä! Parriisista! Parriisista se tilataan. Nyt, kun se tyttö vaan joutuisi Myöhäistä, myöhäistä! Ho, ho, siunaa ja varjele! Juoksin niin että syömmeni halkijaa. ROUVA PENTTINEN. Myöhäistä! Ettäkö et ennättänyt? RIIKKA. En ennättänyt. Laiva olj' jo hyvän matkaa rannasta.
Hulluko minä olen? hän mutisi itsekseen, ja nieli, ja ryki. Ei apua, tuo karvas pala vaan paisui. Rouva palasi kyökkiin takaisin. Lopo kumminkin ennätti pyyhkiä silmistään vedet, ettei rouva mitään huomannut. Ehkä minä nyt sitten menen pois ja tulen huomenna hakemaan niitä tavaroita. Ei, elkää menkö vielä. Riikka keittää kahvia. Antakaa olla. Juonmahan sitten toisen kerran. Pian se joutuisi.
RIIKKA. Sommoo nähä, mitenkä hän sitten illalla teille pokkailoo. Herra jesta, jos vielä tänä kevännä soataisiin kihlajaiset ja heäät! Voi, ihmettä! FANNY. Heretkää nyt, Riikka ROUVA PENTTINEN. Se ei ole mitään mahdotonta. Vanny on kaunis tyttö minä luulen, että eiköhän liene Spruuper jo katsellutkin häntä niillä silmin. FANNY. Eikä ole! Voi, mamma hyvä
Siellä makaisin rauhassa järven pohjassa. Kaikki olisi lopussa. Kaikki tuskat ja vaivat. En tietäisi mitään enää. RIIKKA. Entä minkälaiseen tilaan olisit joutunut tulevassa elämässä? Herra varjele etkö sinä sitä ollenkaan ajattele, lapsi kulta? ANNA LIISA. Niin tulevassako elämässä? En tiedä . Mutta pois täältä. Pois, pois! Täällä olen tehnyt vaan syntiä. Olen häväissyt itseni ja muut.
Minusta olisi parempi että te, sen siaan kuin riitelette siitä, kuka häntä on loukannut, menisitte molemmat hänen luokseen pyytämään anteeksi. Jos kertomus tapauksesta pääsee kaupunkiin, antaa se aihetta juorupuheisiin. OORTTA. Sinä olet oikeassa lapseni, se meidän on tehtävä. LIINA. Se on tarpeetonta täti. RIIKKA. Päin vastoin on se ainoa keino. Tule Liisa. LIISA. Mihin nyt?
RIIKKA. Minä ja Liisa vaan olemme noitia. KAARLO. Entä Oortta täti? ORTTA. Minä otan Duncanin, Skottlannin kuninkaan osan... RIIKKA. Aatteles kuinka vaikea meidän oli saada Liisa oppimaan puhevaihtelot, hän kuin ei kuule mitään tavallista puhetta; mutta päähäni pisti hyvä keino, ja nyt hän jo osaa osansa. Mitä pitää sinun sanoa kuin lyön selkään? LIISA. Terve Macbeth, Candorin thauni hi, hi, hi!
Tahi kenties ei Jumala ollut kotona? Kenties oli hän kirkossa?... Niin, nythän oli sunnuntai! Miten tyhmä olinkaan, ajatteli Riikka. Tänään on Jumala kirkossa. Minun täytyy mennä sinne. Oli vielä hyvä matka kirkolle, mutta Riikka astui reippaasti. Hän oli ollut ennen siellä isän ja äidin kanssa jouluaamuna ja silloin oli hänellä ollut sukat ja virsut, mutta nyt oli hän paljo hienompi.
VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna. RIIKKA. Saman sanon minä. OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät