Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mut minä, Haluton, veltto konna, tässä houraan, Kuin haaveksija tylsänä, ja sanaa, En sanaa hiisku hyväks kuninkaan, Jolt' omaisuus ja kallis henki häijyst' On ryöstetty. Ma pelkuriko olen? Ken konnaks mua sanoo? kalloon iskee? Partaani nytkii, silmiini sen sylkee? Nenääni näppii? valheen kurkkuuni Ain' asti keuhkoon paiskaa? Ken sen tekee? Haa! Hiis olkoon! niellä saan sen. Oikein!
Hänen hampaansa olivat pudonneet pois, ja hänen vielä jälellä olevat haituvansa olivat harmaat. Mutta tuossa ennenaikaisessa vanhuksessa veti erittäinkin huomiota puoleensa uskomaton voimain puute ja se, että häneltä puuttui melkein tykkänään tahto ja työhalu. Hän taisi istua tylsänä ja toimetonna koko päivät voimatta nostaa sormeaankaan.
S:lle toimittamaan sanan, miten aion, jos asiaa minulta tiedustellaan, ilmottaa revolverin lainauksen tapahtuneen. Kuulustelu on päättynyt ja tulkki alkaa lukea minulle pöytäkirjaa. Kuuntelen sitä melkein tylsänä, sillä päätäni kivistää yhä pahemmin.
Kalle tuli sisään ja istahti penkille, tylsänä lattiaan tuijottaen, kädet riippuen polvien välissä. Ottakaa, tytöt, kahvia ja menkää tekin katsomaan, mitä meri antaa, sanoi emäntä, iva äänessään. Ehkä tuo teidän silmänne onnella antaisi, koska ei näy antavan miesten. Hanna seisoi porstuassa ja suki tukkaansa, tyly ilme paksuilla huulillaan ja tummilla kasvoillaan.
Mutta ajattelin, että Lontoosta, sen meluavasta hälinästä ja huminasta, palajaisin kotiin uupuneena, tylsänä, vieläpä rusennettuna ja ärtyneenä. Ja nyt onkin käynyt ihan päinvastoin. Viiden viikon olo Alppien ylängöllä ei olisi saattanut enemmän virkistää väsynyttä ruumistani kuin viiden viikon oleskeleminen etelä-Englannissa.
Mutta Uutela istui yhä liikkumatta, tylsänä teljolla. Hiki juoksi virtoina kasvoja alas ja täytti silmäripset, niin ettei hän nähnyt eteensä. Hän tunsi itsensä kuoleman väsyneeksi.
Oli kuin viimeiset tunnit kuolemaan tuomitun tai toivottomasti sairaan luona. Kuin savu alkoi kohota savupiipuista ja ensimmäiset askeleet kuuluivat kadulta, meni Knut kotiin. Hän hiipi huoneeseensa, istui vähän aikaa tylsänä pää pöytään nojattuna, mutta ei voinut kauvemmin istua paikoillaan; hän meni taas kadulle, harhaili vähän aikaa ja meni lopulta taas Pietarin luo. Hanna oli mennyt Vikiin.
Nyt samainen mies puristi kätensä nyrkkiin, pöyhistelihe ja mörisi ja röhki jotakin itsekseen. »Tekö valmistatte ruumiskirstuja tässä kylässä?» Puuseppä pudisti vitkalleen päätänsä tuijottaen tylsänä eteensä. Sitten hän puhui ikäänkuin haudasta: »Teen enää vain kaksi ruumiskirstua toisen itselleni ja toisen vietellylle lapsiraukalleni.» Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan.
Oli kuin olisi hänessä mennyt rikki jotakin. Hän puutui kuin puuksi vähitellen, vajosi välinpitämättömään, typerään tylsyyteen, jossa eivät mitkään yksilölliset ajatukset ja tunteet enää menestyneet. Näön vuoksi palveli hän vielä saunapahaisessaan. Tylsästi hän täytti toimensa, tylsänä hän söi, joi ja meni levolle, joka ei aina ollut vain unta varten. Hänelle oli jo kaikki samantekevää.
Mies riippui tylsänä, yhä vieläkin katsellen Peteriä. Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vyöstään. Yht'äkkiä jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetkenä hän oli leikannut remmit vyötäisiltä ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat maahan käsivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymmällään, tylsistyneenä hän seisoi siinä, pää vieläkin rinnalla, ja tuijotti Peteriin.
Päivän Sana
Muut Etsivät