Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Jonkinlainen ritarillisuus ja miniän tavattoman kauneuden ilmeinen ihmettely lämmittivät vanhuksessa jonkin verran tuota muuten kylmänkoleata tervehdystä. Mutta neiti Hannassa pääsivät Aldonin huvilassa vietetyn, tuskaisen yön muistot niin suuresti valtaan, että hän ei saanut kukistetuksi vastenmielisyyttänsä.
Se oli kummallista, kuinka harva puheen aine sytytti vanhuksessa puhelemisen halua; se meni aina taas yhtä pian sammuksiin kuin hänen piippunsa, jota hän aina viiden minuutin perästä viritteli. Katista nuori opettaja ei tahtonut kohdastaan puhua, vaan toivoi saavansa paljonkin johdatusta vanhuksen pyrinnöistä. "Vieläkö välistä luette jotain," kysyi hän siis.
Mutta kuka olisi uskonut tuossa vanhuksessa olevan niin paljon verta? Eisentaanilla oli vaimo; missä hän nyt on? Kuinka? Eivätkö nämät kädet siis milloinkaan tule puhtaiksi? Peskää ne viheriällä suovalla, rouva, niin minä aina teen kuin ovat hyvin likaiset. Täällä on verta, verta Niin on, tiedän sen kuin nyhdin kappaleen nahkaa leuastani.
Puna hänen poskiltansa oli myöskin matkustanut samaa tietä kuin Helsingin entisyys, ja entisen reippaan Elsan sijassa nähtiin vanha rampeutunut vanhus. Tässä vanhuksessa vielä kumminkin löytyi sielu, joka osasi muistaa entisiä aikoja. Väkeväksi heräsivätkin ne muistot hänessä. Sauva kädessä alkoi hän astua Helsingin pitäjää kohden. Siellä lepäsi hänelle rakkain mailmassa, hänen äitivainajansa.
Kotona taas antoi Julia hänen tuntea kaikkia oikkujansa; mutta kaikki nämät eivät saaneet mitään muutosta aikaan tuossa hyvässä vanhuksessa, joka siitä huolimatta kielitteli, mitä hän saattoi, ja taas mitä hän saattoi, kärsivällisyydellä kaikkia seurauksia kantaen.
Hänen hampaansa olivat pudonneet pois, ja hänen vielä jälellä olevat haituvansa olivat harmaat. Mutta tuossa ennenaikaisessa vanhuksessa veti erittäinkin huomiota puoleensa uskomaton voimain puute ja se, että häneltä puuttui melkein tykkänään tahto ja työhalu. Hän taisi istua tylsänä ja toimetonna koko päivät voimatta nostaa sormeaankaan.
Pois, sanon minä! Yks, kaks: nyt on aika käsissä. Helvetti on pimeä! Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja pelkuri? Mitä me sitä pelkäämme, kuka sen tietää, kun ei kelläkään ole voimaa vaatia meitä tilille? Mutta kukapa olisi uskonut siinä vanhuksessa niin paljon verta olevan? L
Päivän Sana
Muut Etsivät