Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
KUNINGAS RICHARD. Kuninkaan eteen miksi minut tuodaan, Ennenkuin heitän kuninkuuden aatteet, Joill' olen hallinnut? Viel' osaan tuskin Kumartaa, mairia ja liukastella. Oi, surun suokaa hetken vielä nöyryytt' Opettaa mulle!
Onnellinen on se päivä, Uskovaisille ihana, Joill' on toivo taivahassa, Ilonsa isän majassa. Niillen vaan on vaikiampi, Kuolo kauhia, kamala, Joihen mieli maallisilta Tavaroilt' on tahrattuna; Niillen maaliman makeus Kaikki käypi katkeraksi Kuolemassa kauhiassa, Synnin palkan päätöksessä.
Mutta kefalleenein uromielten pää ol' Odysseus, joill' Ithaken oli saari ja Neriton nuojuvalehvä hallussaan, Krokyleia ja Aigilips rosorinne, joill' oli myös Samos ynnä Zakynthos mait' asutuita, manteren äärikin viel' oli vastaansiinteleväinen; näitäpä mielevä johti Odysseus, Zeun älyverta; kaksintoista he seurasivat punakylkisin pursin.
Kuuli ja valmis koht' oli airut, tappaja Argon; jalkoihin heti kultaiset, kulumattomat, kauniit anturat solmisi, joill' yli laajan maan, yli merten ilman leyhkänä liihottain kevyesti hän kiitää; koppoi sauvan, joll' unin umpeen loihtivi silmät, toiset taas unest' elvyttää, miten hällä on mieli.
Tilaisuutt' oli siinä puheeks ottaa Avarat rotkot, karut auhdot, vuoret Ja louhokset ja lumihuippu-vaarat Ja toisiansa syövät kannibalit Ja antropophagit ja muut, joill' oli Pää hartioitten alla. Desdemona Hän harras oli näitä kuulemaan, Mut pois hänt' usein askarehet vaati, Ja kun ne kiireest' oli suorittanna, Palasi taas hän sekä ahnain korvin Puhettan' ahmi.
Nelikon nöyryyttä niille, joill' on enin ylpeyttä. Mielelläni minä soisin wielä waroista jaella Sielun paimenden powehen, esi-merkiks' opetusten, runsaasti rehellisyyttä. Tynnyrittäin Tuomarille ostamatond' oikeutta. Rohkeutta rinda-luihin Sota-miehelle monelle itse miehuuden mitalla. Kuorman, kaksi köytettynä riemullista rakkautta pari-kunnille pahoille.
Palkeet korjasi hän tulen luota ja työkalut kaikki, joill' oli työskellyt, pani lippaaseen hopeaiseen; sienen kostuttain kädet sitten pyyhki ja kasvot, kaulan jänterisen sekä ryntäät ruskeakarvat, koht' ihoviittaan verhoutui, lujan koppoen sauvan ontui ukselleen; kuvaneidot kulkua auttoi, kultaiset, vaan kuin eläväiset impyet kuunaan.
Täss' auttaa Vain polven notkistus, ei käsivarret. Ah! kurjuutenne ajaa teitä sinne, Miss' isompi on kurjuus tarjona. Ja vallanpitäjiä soimaatten te, Joill' isällinen teist' on huoli, vaikka Kirootte heitä niinkuin vihamiestä. 1 KANSALAINEN. Huoliko meistä? Vieläkö mitä! He eivät milloinkaan ole meistä huolineet.
Miks' syntyneet ei wiisahat Mun eessäin maailmaan? Ne joill' ois maineet mahtawat Ja woimaa warressaan. Ma synnyinkö noin suotta waan, Tai tyhjän tarpeheks', Tulinko tänne maailmaan Waan joukon täytteheks'? Jos niinkin on, niin totta lie Täss' sijaa mullekin, Jost' elon wirta minut wie Sen kowaan leikkihin.
Kuiskeko kuutamo-yön, maan haltia, metsien haave, vai lauluko laulajan rinnasta vain ja henkeni yöllinen aave? En tiedä, mut aave jos ollut hän lie, niin johtanut ei hän harhaan, ja jos oli laulu hän rinnastain, niin lauloin ma lauluni parhaan. Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta ja taivuttaa sua taaksepäin ja suudella suustasi ilkeät sanat, joill' armotta raatelet sydäntäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät