Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Vait! äänet soi! ne yhtyy vaikerrukseen: Soi huuto, tuskanhuuto yli maan, Mi multa, itsekkäältä, joutui unhotukseen! Ja huuto tää on veljieni, oi, On taistelevain ihmislasten vaisuin, Joill' lihaa, vert' on nääntyneissä ruumiissaan, Jotk' kärsivät, jotk' kirouksen alla on! Miks itsekylläisyyttäni mä paisuin? Mit' on tää rauha, sopusointu tunnoton?
Näät ilo synnyttävi siellä hohteen kuin hymy täällä, mutta helvetissä käy varjo tummaks sielun tuskan mukaan. »Jumala kaikki näkee, hänet sinä», ma lausuin, »sielu autuas, niin että ei tahto mikään sua piillä saata. Kuink' äänelläs, jok' iki tenhoo taivaat ja yhteissointuun soi serafein kanssa, pukuna joill' on kolmet siipiparit, sa et mun toivoani tyydyttäisi?
Ja pöyhkeästi yhteen sulloo summat, Maan, meren aarteet, kuun ja auringon, Ja kevään esikot ja kaikki kummat, Mit' ilman alla olemassa on. Mun totta puhuu tunteheni jalo, Siis usko pois, on kaunis ystäväin, Kuin mikään äidin laps, vaikk' ei sen valo Niin kirkas lie kuin taivaan kynttiläin. Muut kehuskelkoot, joill' on liukas kieli; Minä en kiitä, kun en myydä mieli.
Kuinka taitaa silmäni katsella Toista kultani sylissä? Näin suurella syämeni surulla Nimeäs minä muistelen. Näin suru minun syäntäni vaivaapi, Pois ei lähe mielestä. Voi jospa se rakkauen kipenä Nyt vieläki eläisi! Ja Herra nyt tälläki hetkellä Sinun mielesi kääntäköön! Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!
Nauroi ne nuoret isännät, Mutta vaarit vastasivat: "Niit' on heiän joukossakin: Siltä kirkolt' on papitkin, Jolta lienee lukkaritkin. Pane punniten puhetta, Mieltä mitaten jakaile, Eikö ne enemmän tieä, Joill' on pojat partasuuna; Teilt' on ne tekemättäkin, Jos ne teiltä tehtäneenkään. Niistä tullut toisinansa On paras palan anoja, Ovat vaarin vastuksina, Vietävinä vaarin pojan."
Iva on jumalten ase, luotu sankarin sotahan vasten valtoja pimeyden. Sillä puollan parhaintani, hellintäni, hienointani elämän suuressa sodassa sillä myös sinua puollan.» Siellä Suomen on saloilla monta, monta nuorta miestä, joilla on sydän palava. Ja onpa saloilla Suomen monta nuorta neitokaista, joill' on silmä siintäväinen.
Pitäköhät piukkapöksyt, Joill' on vaatetta vähemmän, Eli sukkia enemmän; Rohkenee tuo roimahousu Pieksukenkiä piteä, Saa tuo saappahat pyhäksi. Jo sanon sanani toisen; Savoss' on samate vielä Melkiöitä mestaria; Harvoin on haettuna Hämeestä Harvoin Kainusta katsottu Käsitöihimme ketänä.
Ja mieleen heidän kun te istutitte tuon tunnon, että oikeus on pyhä, ja siinä uskonnossa kasvatitte nuo miehet, jotka siihen uskoo yhä, ja joista vuossadat kertoo. Ja lapset, joill' on onni olla heidän, te saitte muiston kadehdittavan, tiedätte: Suomen vastaisuus on teidän, sen isät loivat yössä vankilan, ja huonommat liene ei pojat. Sanoinko, kolkot kodit Suomen oisi?
syy mulle virka, minkä vuoks et säiky sa alas tulla tähän keskuksehen paikasta, jonka laajuuteen jo halaat? 'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota', hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle, ma miks en pelkää alas tulla tänne. Ne seikat yksin ovat peljättävät, joill' onpi valta vahingoittaa toista; muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
Juuri kun hohdokkaita he noilt' asevaskia riisti, kohti jo Pulydamaan sekä Hektorin tuomina urhot riens useimmat, uljaimmat, halu joill' oli kiivain murtaa muuri ja laivoihin tuli tuiskata kirkas, vaan hepä kaivannoll' yht'äkkiä jäi epäröimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät