Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Virkki ja riens yli kaivannon, kera seurasi muutkin mahtajat Argos-maan, kokoukseen joill' oli kutsu; Meriones kera myös sekä Nestorin loistava poika, ruhtinasneuvostoon näet itse he pyysivät näitä.
Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen, Vain pienois-ote siitä suuremmasta, Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi Kehittää tästä kirjan yhtä suuren, Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika, Ja poikana on hällä isän oikeus Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden. Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa Elävä veri noissa ohimoissa, Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!
Mutta soisin, Suomen lapset, Teille täyellä toella, Ollaksenne oikeasti Kiitolliset, kuuliaiset Vasten teiän vanhempia. Katsos kuin on vanhemmalla Hellä huoli lapsistansa, Suru niihen suuruksista, Syömäneuvoista sanoma, Ykinä ylöspiosta, Vaattehistaki valitus! Jos on toisia toella Vanhempia vaivaisia, Joill' on kyllä huono huoli Lapsistansa maailmassa.
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua! Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit! Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva! Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa. Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iäksi jättäisin.
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Ei, Helene, mua istumahan saa ystäväkutsus. 360 Tuonne jo intoni taas on turvaks iliolaisten, joill' iso kaipaus on, kun poiss' olen kamppaelusta. Miestäsi jouduta vain, ja hän itsekin joutua tietköön, että, kun kaupungiss' olen vielä, hän kanssani ehtii.
Hopeapäässä veren kultareunus Ja haavat ammottain kuin aukko, josta Tuho sisään ryntää; tuossa murhamiehet, Värihin ammattinsa tahrattuina, Rivoina puukot hurmeen tahmass' aivan. Ken, joll' on sydän lempivä, ja siinä Rohkeutta näyttää tätä lempeänsä, Vois mieltään malttaa? Auttakaa mua täältä! MACDUFF. Ladyä hoitakaa! MALCOLM. Me vait olemme, Me, joill' on tässä suurin surun syy!
Ja korpia on, soita, joill' ei näy kuokkijaa, Ja laajennusta kaipaa viel' aatteen viljamaa. Heräjä siis sä, herää unestas kerrankaan, Heräjä hetkell' yhdennellätoista! Jos työsi sähkölampun ei lailla loistaiskaan, Niin kynttilänä sentään yötä poista! Se tee, min voit, min jaksat, ja silloin kylliks teit, Ja myös sä silloin kansaas uutt' aikaa kohden veit. Heräjä, herätkäätte!
Terve teille, Suomen suuret, joill' on synnyinmaassa juuret, syvät niinkuin Suomen puilla, syvemmät kuin meillä muilla; kuka enin kärsi, vasta häll' on tieto maailmasta, tunto isänmaankin oman, armahan ja onnettoman. Vapaus, sana meille soipa Vainon virsi kaikkivoipa, kauas kuulu, kauas kaiu, Suomen rantamilla raiu!
Mut kuolossakaan untani en jätä, ma elän alkuvoimain elämätä täst' alkain, liikun tulen, tuiskun lailla näill' elon entisillä taistomailla ja niitä tahdon auttaa, joill' on hätä....
Aron villi juoksija tiennyt ei, että missä karavaanitiet ne vei, aron halki, niin niitä seuraten hän olis päässyt Bagdadin talleihin, missä heinää on kasoin tuoksuvin ja kaivoja syviä, missä ei pohjaa näkyvissä. Jos Jumala meidät luodessaan teki kaikki samasta savesta maan: niin toisille jotain antanehet lie lisäks auringon sätehet, lie niille, joill' ainoa omistus, sana ainoa on vain: vapaus!
Päivän Sana
Muut Etsivät