United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Annushka kerran oli vihjannutkin, kertonut, että entinenkin ukko oli häntä väkisin hyväillyt, vaikka hän oli huutaakin uhannut, niin samoin nyt Iivanakin. Annushkaiseni... Simpukkaiseni, kiusotteli hän vain muoria, ja oli autuaaseen hymyynsä revetä ihan. Ptyhui!... inhoili ja uhkaili Annushka. Mutta Iivana vain veikeänä kisuutti, hyväili, puheli lempisanoja, muori vääntelihe ja apuakin huusi.
Iivana seisoi veikeänä, hymyili leveästi, makeasti, ryyppäili pullonsuusta ja katsoi koko ajan, hyvän tovin katsoikin Andreihin. Aikoi kai jotain iloisaa sanoa. A, entäs, alkoikin hän äkkiä ja hymyili: entäs, Andrei, arvaatkos, mihin minä?... Menossa mihin olen? Hän katsoi pullo kourassa ja hymyili yhä laajemmin.
Kutakin, näet, pussasin ja... Pashol ... Jäähyvästi ja pashol!... Vot! Puhemies-eukko koki siunailla ja puuhata. Tarpeellisena leikkinä hän tätäkin kaikkea piti. Mutta veikeänä vakuutti nyt morsiamelle Iivana: Mutta sinua, muori, en petä... Vannon, etten petä... Tulen, tänä iltana vielä tulen, pussaan, rakastan, sinä vastaan rakastat ... minä yhäti uudestaan lemmin, mutta petä en...
Niin norjin liikkein haassa leijaat: nään hoikan vartes, silmäs seijaat, mun veikeänä luokses veijaat, kautt' taivasten, sua lemmin!
Riemu sydämmessä, veikeänä, nuorena viiksiniekka upseerina hän asteli niitä kotikaupunkinsa katuja, joilla oli koulupoikana juoksennellut, joista joka soppi ja käänne oli hänelle tuttua ja kodikasta. Kulkiessaan nopeasti toimehikkaan näköisenä niinkuin tärkeissäkin asioissa hän vasemmalla kädellään piteli miekkaa, ettei se jaloissa hoippunut, ja oikealla taas oli aina valmis sotilastervehdyksiin.