Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
sen kansan sydämestä eroittaa mun se kieli, jolla laulan, kaiullaan ja ykskään kuiskauksistani saa mun ei synnyinmaani syömeen oikeaan. Ah! niinkuin huulet sen ken näkee unta vain liikkuu, sanoja ei kuule ken, niin on mun tunteheni valtakunta, mun, muukalaisen maalla isien. Täst' eikö nousemusta horroksesta? Tää eikö lumo lakkaa konsanaan?
Imatra, rysky, pauhaa intoo uutta Ja syömeen taivaan tulivasamat! Sais siitä sankar taistoon voimakkuutta, Jos masentaa sen esteet surkeat. Ja sankar nousee taasen intomielin Ja miekan kahvaan käsi jännittyy! Ei kyitten parvi taida kähykielin Siell' liikkua, miss' sankar näyttäyy!
Ei, Tuo ammunta sen ijäiseksi vei. Jos luen värsyn miten voimakkaan, Se turhaa on, on poissa loisto sen, Sill' ei oo mulle mitään ollenkaan Lausuttavaksi; ijankaikkisen Painaapi viha vaan kuin kahlehet, Kuin ruostunein' on syömeen syöpyneet.
Tuolla rannalla ain', Missä suudelman sain, Ensimmäisen tuon kai, Näen ma jotai! Onko hän se, vai? Rauhaton rakkaus. Miss' sateet sinkuu, Miss' vihurit vinkuu, Läp' usman rotkoin, Läp' sumujen notkoin, Ain' e'espäin, sa, Ilman levotta! Ennen ma orjaksi Itseni antaisin, Kuin tätä ääretönt' Iloa kantaisin. Tunne tää, syöntä Syömeen mi luopi, Oi mitkä huolet, Tuskat se tuopi. Minne paeta jo?
Päivän Sana
Muut Etsivät