Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja Jaakon äiti, ylpeän ja ahneen Ojamyllärin hellä ja hiljainen puoliso, joka kaikilla tavoin sinä mainiona lauantaipäivänä niin hellästi oli vastaan ottanut köyhää hyljättyä lasta ja pyytänyt hänen, Jumalan apuun turvaten jäädä uskolliseksi!
No, Annalla oli kaikenlaiset hyvät avut ja tavat sekä kaunis oli hän päälliseksi kuin enkeli yhtä ainoata oli hän vailla: rahaa! Mutta rahaa, paljon rahaa! oli Ojamyllärin öinen ikävöiminen ja päiväinen miete, ja suurempaa mielipahaa ei voinut Jaakko hänelle tehdä kuin kosia köyhää tyttöä.
Jaakkoa ei otettu puheeksikaan; hän oli läheisessä kylässä renkinä ja lähetti äidilleen joka viikko paljon terveisiä postimiehen kanssa. Ettei Jaakko Annaa vaimoksi ottanut Ojamyllärin elinaikana, sitä ei tarvinnut vanhuksen peljätäkään, mutta kuinka sen asian laita oli Antin kuoltua? Jaakko voipi kyllä olla niin sokea, että hän viimeisessä luvussa tekee tuon kerjäläisen Ojamyllyn emännäksi!
Jaakko, Ojamyllärin ainoa poika-perillinen, oli vilkas mies sitä kertoi koko kylän väki ja vielä päälliseksi Männikön kylän kaunein poika sitä kertoivat varsinkin kaikki Männikön kylän tytöt; kukapa sitä paremmin tietäisikään.
Hän poi ja kitui, ja kun noidan valtikkaat ja kevät-esiköt jälleen alkoivat leitsoittaa ja paimenet laitumella huikkasivat oli Ojamyllärin Katri jo aikaa pienen tyttärensä kanssa levännyt Männikön kirkkomaassa.
Ojamyllärin kuolinvuoteen ääressä löydämme kaikki ystävämme liikutetuin sydämin koossa olemasta, sillä hauta sovittaa kaikki rikokset ja kuolema antaa anteeksi. Antin henki on eroamassa, mutta haudan partaalla on Jumala avannut hänen silmänsä, että hän saisi nähdä kaiken sen onnen, jonka hän niin kauan oli hyljännyt.
Antti oli juuri hyvässä alussa kiitoslauluja laulamaan itsellensä, niin kuului pihalta ihmisten melua. Pihaan astuivat molemmat ulos, ja mitä he näkivät, voi kyllä panna sydäntä sykkimään. Salaman nopeudella lensi eräät vankkurit Ojamyllärin korkeat mylly-vankkurit kaksi hevosta edessä myllyllepäin.
Puutarhassa omenapuun alla istui, kädet sylissä, Liisa, Ojamyllärin emäntä, ja hänen silmiinsä kuvautuivat viimeksi kuluneet elämän vuodet, erittäinkin nykyiset, jotka olivat tuoneet niin paljon tuskaa ja vaivaa, ristiä ja kyyneleitä. Tuomen latvassa raksutteli kaksi rastasta ja avaruudessa nousi leivonen taivaan puoleen, Luojalle ehtookiitosta laulamaan.
Kuinka Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa. Ahneus tekee aukkoja! Kultainen sana, joka ei ainoastaan ole Ojamyllärin vaan myös monen suuremman miehen, mutta erittäinkin Bonaparten suhteen totta. Ranskan kunnianhimoinen keisari oli viimein väkijoukkoineen ennättänyt Moskovan kaupunkiin ja luuli nyt onnenkin sinne hänen kanssaan majautuneen.
Kun entinen kirjuri näki rikkaan Ojamyllärin tulevan kauniilla ruunallansa, jäi hän nöyrästi seisomaan tien viereen, sieppasi lakin päästänsä ja kumarsi syvään, juurikuin olisi Ojamylläri ollut joku pappi tahi tuomari. Rasva viettelee hiiren killeröön ja veijari tiesi mitä hän teki.
Päivän Sana
Muut Etsivät